Arska vastaa haasteeseen

Mä sain kuulkaa haasteen yheltä sellaselta coolilta pojalta, pieni miäs Leijonakuninkaalta ja mähän kyllä haasteisiin vastaan, erityisesti noin söpön pojan haasteeseen

1. Mä tykkään vieraista, ne on aina niin nöyrää väkee, ihan toista kun oma porukka. Kun mä saan ne istumaan (tai emäntä), niin mä valitsen jonkun onnellisen, joka saa kunnian toimia mun palvelijanani vierailunsa ajan. Joskus harvoin saatan vaihtaa kesken kaiken, kun joku toinen alkaakin vaikuttaa pätevämmältä pestiin. Loikkaan sitten sen tyypin syliin, mitä siitä, jos sillä on kahvikuppi kädessä, ja odotan tyypin älyävän, että mua pitää rapsutella. Siinä sitten istun niin kauan kun ikänään huvittaa ja jos se tyyppi ei tajua koko ajan rapsuttaa, niin mä huomautan asiasta. Niin ja täytyyhän sen osata rapsuttaa myös oikeista paikoista, että joskus joutuu vähän ohjailemaan.


2. Mä inhoon sellasia pieniä kaksjalkasia otuksia, ne on ihan käsittämättömiä, ne kiljuu ja huutaa ja huitoo ja juoksee ja sehän kertakaikkiaan ei sovi, ei varsinkaan sisätiloissa. Se käy korviin ja hermoon. Nuorena mä tykkäsin nelijalkasista pikkuotuksista ja oon vahtinut parit pentueet, mutta nyt oon kyllä jo sitä mieltä, että se on muitten puuhaa ja mä voin vaareilla ihan rauhassa. Ei se tarkota, ettei välillä pitäis osallistuakin, mutta välillä voi sitten vaan katella jostain korkeemmalta niitten kääpiöitten puuhia.

3. Mun mielestä maailman paras kaksjalka on emäntä. Mä seuraan sitä joka paikkaan, sinnekin missä kuninkaitten väitetään käyvän yksin. Kenenkään muun ei oikeestaan tarttis tulla emännän lähelle... emäntä kun on niin puolustuskyvytön ja sitä pitää puolustaa pahaa maailmaa vastaan. Sen takia on paree, ettei kukaan tulis lähellekään, ois niinkun helpompi pitää huoli, ettei emäntä jää alakynteen. Mutta arvatkaa vaan uskooko kukaan mua ja emäntä väittää aina pärjäävänsä ihan ite...


4. Niin tän nyt varmaan jo jokainen tietää, mä oon sokee, muttei se elämää haittaa. Emäntä ei onneks perusta siitä agi-mikä-se-nyt-olikaan -jutusta kovasti pal, joten ei tarttenut emännälle tuottaa pettymystä. Mä osaan kyllä liikkua ihan vieraissakin paikoissa, eikä mua haittaa, vaikka emäntä kalustaa vähän väliä kämpän uuteen uskoon. Osaan hypätä tuoleille, sänkyihin, sohville ja ihmisten syliin, osaan juosta kovaa, osaan leikkiä leiluilla ja osaan tuijottaa, ei siinä näkökykyä tarvita.

5. Mä rakasta jäljestämistä, se on emännän ja mun oma juttu, jonne mä pääsen yleensä ihan yksin mukaan. Nyt talvella tosin ei olla jälkeilty, mutta keväällä toivottavasti taas. Mulla on sellaset hienot jälkivaljaatkin, emäntä tilas ne mulle ihan mittatilaustyönä joltain pk-tyypiltä. Sit mulla on jälkitalutin, sellanen vähän pitempi kun tavan talutin, mutta missään liinassa mä en voi jäljestää kun haluun, että emäntä on suht lähellä, eikä missään 10 metrin päässä. Aika usein mä kyllä jäljestän vapaana, oon saanu sellasen erioikeuden kun oon niin hyvin hanskassa ja jäljestän rauhallisesti. Niin ja sit meillä on jälkireppu ja siellä jälkimerkit. Vähänks upeeta.


6. Vaikkas multa on pallit viety, niin sehän ei suinkaan tarkota, etten tykkäis tytöistä ja vaikkei enää tekään mieli huutaa hyväntuoksusten tyttöjen perään, niin osaan mä tilaisuudesta ottaa vaarin ja emännän mukaan niitä tilaisuuksia on ollu ihan liikaa kun siinä sitten menee aikansa, että pääsen siitä tytöstä eroon. Tykkään kyllä enemmän sellasista nöyristä neidoista kun kirpakoista korpuista. Paitsi yks poikkeus sääntöön on, se on Pipuliina, sen kanssa me salaa harrastetaan kaikkee kivaa. Sekin on kuulemma leikattu, muttei se mua haittaa kun ei sekään välitä siitä, ettei mulla oo palleja.

7. Mulla on selässä sikailunappi, tai silleen noi kaksjalat sitä kutsuu. Kun siitä rapsuttaa, niin mun on ihan pakko alkaa sikailla; mä hieron päätäni, niskaani ja välillä koko selkääni alustaan ja röhkin. Kun siitä napista rapsuttaa, niin jätän melkeen minkä vaan jutun kesken, koska sikailunapin rapsuttaminen tuntuu niin hyvälle ja on ihan pakko alkaa sikailla.


Mulla ei kyllä oo tapana haastaa ketään, paitsi jos mua ensin haastetaan, niin sitten mä kyllä vastaan. Jos nyt kuitenkin tekis poikkeuksen ja haastais jonkun... Mut mä haastan vaan yhden tyypin, se käy meillä aina välillä, mä haasta Onni-glennin, se on tosi cool äijä, vähän omapäinen, mutta cool.

Arska