Vilskettä ja vipinää

Viikonloppu suorastaan syöksyi ohi, kulki hirmu höökää ja äkkiä vaan oli sunnuntai-ilta... Voiskohan jostain ostaa viikonloppuihin jatkopaloja, nytkin sellanen yks vähintäin 12 tunnin jatkopala ois ollut paikallaan.

No mitä me sitten on puuhailtu. Tietty remonttia, sehän nyt ei tunnu loppuvan ollenkaan, etenee vaan ja lisäosia siihen tuntuu olevan saatavilla runsain mitoin. Tän viikonlopun ehkä näkyvin saavutus syntyi ihan sunnuntai-illan päätteeksi; nyt meillä on älyttömän avaran oloinen käytävä, siis ex-eteinen... uskomatonta miten yhden kaapin purkaminen voikaan vaikuttaa. Miksei me tehty sitä jo sillon 23 vuotta sitten. Mulla on nyt sisustussuunnitelma ko. tilaa varten, katotaan kuin käy.

Verantaa on paneloitu ja siitä on ne osa kaiketi paneloituna, jotka voi just nyt paneloida, meinaan siellä on meikäläiselle vähän urakkaa seuraavaks, tarttis saada kamaa siirrettyä jonnekin... Älkää nyt vaan kysykö, että minne, ei nimittäin harmainta haisua. Vaan asioilla on tapana järjestyä, joten uskon tämänkin järjestyvän.

Remontti sinällään ei tee kiireiseksi, ei se karkaa, vaikka puuhailis jotain muutakin tai ottais rennosti. Vähän piti kuitenkin siistiä paikkoja, viikonloppuna kun juhlittiin useempia synttäreitä, tosin ihka oikee synttäripäivä ei ollut kellään, etuottia vietettiin kaik kemut. Keskimmäinen täyttää vuosia, Popponen täyttää vuosia ja meikäläinen täyttää vuosia. Enemmän nää oli ehkä ihmispainotteiset synttärit, Popposta ei niin kamalasti juhlittu, mutta näin kyllä koirien saavan milloin keneltäkin vähän naposteltavaa; kuka anto salaa pöydän alle, kuka anto suoraan suustaan muka suukotellen, kuka syötti lusikastaan jne. Onneks se on tolla meidän köörillä teräsvatsat.

Ai niin, Popposelle meinas käydä vähän hassusti. Mamma toi, kuten yleensä aina, koirille nakkeja ja makkaraa. Aasa, Arska ja Pipuliina saivat nakkinsa ihan Mamman kädestä, mutta Viivi, Löppönen ja Popponen olivat siinä vaiheessa vielä takkahuoneessa (kaatavat pian Mamman, jos yhtenä laumana saavat mennä vastaanottamaan, joten ootellaan aina, että Mamma pääsee kunnolla sisälle ja vasta sitten kaikki pääsevät tervehtimään). Vein sitten nakin per nuppi samalla kun menin avaamaan porttia. Popponen tunki nenänsä porttiverkon väliin, yläleuka ylemmästä verkon reiästä, alaleuka alemmasta, ja yritti siitä saada nakin suuhunsa. Toivoton urakka rautalankakuolain suussa, mutta sitkeessä oli, että poika irrotti otteensa nakista. Lopulta kuitenkin tajusi, että ollaan vähän kun upikujassa ellei irrota.

Porukkaa riitti perjantai-illasta tähän iltaan, kuka kävi mitenkin, kuka lyhyen kaavan mukaan, kuka pitkän. Koirilla oli siis paljon haukuttavaa, joka näkyi jo tänään; ei jaksanut enää pal huutaa, siis verrattuna normihälytyksiin, ja uupumustaso oli sitä luokkaa, että Arskakin nukku istuallaan, uskon jopa, että koirat saattavat huomenna aamulla ajatella, että onneksi on maanantai...