Suku on pahin... Duo haasto kertomaan totuuksia itestäni, kaikkiaan seittemän totuutta... Vähän kyllä mietitytti, mutta menköön nyt, vaikken kyllä tiedä, että kuin viisasta se on listata suuria salaisuuksiaan kaikelle kansalle nähtäväksi.
1. Ehdottomasti paras paikka nukkua yöunia on ihka oma tyyny siinä emännän tyynyn vieressä. Tosin meillä on välillä KePon kanssa ihan taistelu paikasta auringossa, kun SE ei millään tunnu tajuavan, että tyyny on MUN, vaikka mä voinkin sen joskus armollisesti jakaa jonkun mielestäni tään suosionosoituksen ansainneen kanssa. KePo puolestaan on sitä mieltä, että omistaa sen mun tyynyni ja emäntä vaan nauraa...
2. Mä oon aina ollu ihan älyttömän aamu-uninen, jo sillon nuorena, ja mitä enemmän vuosia kertyy, sitä aamu-unisemmaks mä vaan tuun. Nukun ihan viimeseen maholliseen hetkeen asti ja vasta kun oon ihan vakuuttunut, että on pakko nousta, kömmin liikkeelle.
3. Mun lempparilelu on frisbe, sillä jaksan leikkiä niin, ettei henki enää kulje. Pallokin on ihan ok, mutta frisbeetä ei kyllä mikään voita. Mä osaan jopa tavata ton sanan ja oikeestaan jo pelkkä f-kirjain saa mut vilkuilemaan ympärilleni. No sitä kirjainta on muissakin sanoissa, joten toisinaan saa pettyä.
4. Kun tätä ikää on jo vähän kertynyt, niin mun täytyy tunnustaa, että nykyään mä joskus putoan pirttipenkiltä. En mä oikein tiedä, että mikä siinä on, kun istuu vaan ihan nätisti ja sitten äkkiä putoaa... Onkohan tää joku sellanen viidenkympin villitys, josta kaksjalat joskus puhuu.
5. Suutani en avaa vapaaehtosesti. Mulla oli sillon joskus se iskeeminen vaskuliitti poskissa ja kaikki renkkas mun suutani koko ajan. Ihme, ettei saranat kuluneet loppuun. Niinpä mä säästän niitä nykyään ja jos joku yrittää avata mun suuni, niin puren hampaita yhteen, että poskilihakset vaan paukkuu.
6. Nuorena mä vahdin tarkkaan linjojani, mutta nykyään nautin ruuasta täysin rinnoin, paitsi seniori ja light -ruuista. Parasta ruokaa on tietty se, mitä jaetaan pöydästä. Tässä osiossa oon onnistunut treenaamaan KePon ihan kiitettävään lihaskuntoon, siltä aina livahtaa jotain meikäläisellekin vaikka emäntä kuin pauhaa, ettei mulle muka sais antaa mitään ylimäärästä. Niin ja ihan parasta on vieraat; ensin niitä voi haukkua ja sit kun ne on komennettu paikoilleen, niin niitten syliin voi kiivetä ja yleensä aina ne antaa mulle jotain herkkuja, eikä emäntä kehtaa sanoo niille kovin pahasti.
7. Kun mulla on kakkahätä, niin se paikan ettiminen on ihan älyttömän vaikeeta. Pitää juosta paikasta toiseen ja pyöriä, vähän niin kun kokeilla, että onko just se paikka sopiva ja riittävän hyvä... yleensä eka paikka ei oo, eikä toka, eikä ehkä kolmaskaan ja voipa se neljäskin olla aika huono valinta...
Ja niin kun Duo sano, niin suku on pah... ei kun paras, ja kun kaksjalat usein pauhaa jostain tasa-arvosta, niin ollaan nyt sit tasa-arvosia, ettei tuu joku valtuutettu valittamaan. Haastan siis tyttären-tyttären-tyttäreni Kujeen. Ja kun kerta Duokin haasto kaks, niin mähän en jää huonommaks, yli roturajojen, kokemusta kunnioittaen ja sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä haastan Konstan.
Aasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti