Juoksuja, juoksuja, juoksun tuoksuja

Oon näköjään ihan skipannut ystävänpäivän... Täytyy kaiken rehellisyyden nimissä tunnustaa, että oikeestaan olin sen näiden muutaman ei-niin-mukavan päivän aikana melkeestä unohtanut. Kiitos siis tätä kautta kaikille viestein meikäläistä muistaneille. Ja onhan se kuitenkin periaatteessa niin, että vuodessa on 365 ystävänpäivää, eikä vaan tää yks...

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että elämä vois ehkä vaikka voittaa. Vatsa on suht ok, vaikka nyt iltasella söin ihan ruokaa, enkä elänyt parilla hedelmällä koko päivää. Mutta tiistai, keskiviikko ja tästäkin päivästä päivä on olleet aika karmeita. Oon elänyt hedelmillä ja hedelmämehuilla, ne ei oo ärsyttäneet vatsaa, mutta siitä seurauksena oon sitten potenut päänsärkyä, nivelsärkyä ja kuumeista oloa. Paasto-oireitako? Vai kenties flunssaa? Epämiellyttävää yhtä kaikki.

Sitten kun on väsynyt ja särkynen muutenkin, niin lonkka on jomottanut niin, ettei itku oo välillä ollut kaukana. Särkylääkkeitä puolestaan en vapaaehtosesti ole halunnut ottaa, kun ne saa mahan entistä heikompaan kuntoon, mutta oon joutunut ottamaan siitä huolimatta... Eikä siinä vielä kaikki, kurjuuden kruunaa se, että sain yskänrokon nenän alle. Sain sen runtattua takasin Betadinella (on muuten ehdottomasti tehokkain, halvin ja monikäyttösin "huuliherpeslääke" tähän asti kokeilemistani, äitee sen mulle aikoinaan neuvo) ja se yrittää nyt nenän sisälle. No sinnekin saa Betadinet tuupattua, ei siinä mitään.

Hyvin siis menee, mutta menköön.

Koiraparoilla on ollut aika ankeeta, KePo on vääntänyt pitkää päivää ja meikä on ollut tosi vetämätön. "Vanhuksia" ei toimettomuus haittaa, mutta nuorisolle on pitänyt keksiä askaretta, joten oon ladannut tyhjiä vessapaperirullan keskiöitä, aktivointileluja jne. Onneks Löppösestä ja Popposesta on myös seuraa toisilleen, peuhaavat keskenään ihan kiitettävästi.

Löppönen on edelleen välillä vähän toisaikanen, ne juoksujen tuoksut, ne juoksujen tuoksut. Löppönen yrittää epätoivoisesti iskeä Aasa, ja käsilaukku heiluu, Viiviä, ja käsilaukku heiluu, vanhimmaisen Pipuliisaa, ja käsilaukku heiluu... Toisinaan Löppönen yrittää olla suuri, suurempi kun Arska, ja salkku heilahtaa. Viimosena oljenkortena voipi yrittää iskeä Popposta, ja jonkun kaksjalan ääni kajahtaa. On Löppös-raasulla aika ankeeta.

Niin ja ne "naapurin nartun juoksut" olikin ihan kotipiirissä: Murulla nimittäin... Muru ei kyllä arvosta länderimiehistä kun Arskaa korkeentaan, muiden se käskee painua huis hemmettiin. Popponen ei Murun juoksuista perusta, ihanan hidaskehitteinen länderipoika. Löppönen puolestaan etsii, että missä se juoksunen narttu, josta niitä hajujälkiä jää, on piilossa, mihin Muru on sen kätkenyt. Poikaparka ei tajua, että Muru on ite niitten hajujen lähde, tai ainakin siltä Löppösen käytös näyttää. No eiköhän tuo kohta jo helpota.

Muru usein yllättää meidät, sen juoksut kun ovat niin huomaamattomat sekä vuodon, että käytöksen osalta, että saa paperin kanssa tutkia tilannetta, eikä silti välttämättä huomaa. Nytkin, kun aloin epäillä asianlaitaa Arskan käytöksen perusteella, niin KePo kävi tekemässä paperitestin, tulos negatiivinen. Jonkun ajan kuluttua löysin kuitenkin pari tippaa lattialta...

Ai niin, jos jotain on asia jäänyt vaivaamaan, niin olemme päättäneet, että Murun pentumäärä on täynnä, eikä meille siis leovauvoja tule. Vaikea ja pitkää harkintaa vaatinut päätös. KePo, jonka koira Muru oikestaan on, olisi kovasti halunnut toisen leopentueen Murulle, meidän kennelnimellemme. Miksen minäkin, jos voisin olla varma, ettei petä selkä ja lonkka kestää, mutta kun en ole varma ja leopennut painavat vähän eri lukemia kuin länderipennut, luovutusiässä jo suunnilleen saman kuin aikuinen länderi. Ja siinä kun ketterä länderipentu kirmaa jo ihan iteksiin joka paikkaan ja joka paikasta voi leopentuja joutua vielä paljonkin nostelemaan. Ehdotin sitten, että jos myydään jalostusoikeus toiseen kertaan, mutta siihen ehdotukseen KePo taas ei ollut suostuvainen ja ymmärrän hyvin nekin perusteet, riskinsä kun on kaikessa.

Amandan juoksuja puolestaan ootellaan edelleen...