Varsin täydellinen päivä

Kello herätti vähän ennen seiskaa, ekan kerran siis, torkku nimittäin on ihan mukava keksintö, ehtii herätä rauhassa. Seiskalta kömmin suihkuun, sitten kahvi valumaan, koirat pihalle ja miettimään mitä tänään tunkis päälleen. Sää näytti onneksi lupaavalta tai ei ainakaan pahalta.

Pikkasen yli kasin pakattiin koirat ja kamat autoon. Kolme nelijalkaa ja kamat takaplakkariin, kaks kaksjalkaa ja kaks nelijalkaa takapenkille, kaks kaksjalkaa etupenkeille ja yks nelijalka etujalkatilaan. Sirkus valmiina lähtöön.

KePo jätti meidät koirien ja kamojen kanssa purkupaikalle ja lähti ettimään parkkipaikkaa. Yritettiin siinä sitten vanhimmaisen kanssa saada kamat kannettua ja neljä mettäläistä järjestykseen ja ojennuksessa rokotustarkastuksen läpi (Onni ja Kuje kulkivat kadehdittavan hienosti Adeinan ohjauksessa). Meidän mettäläisten onnenpotku oli se, ettei rokotustarkastuksessa juur silloin ollut ruuhkaa, vanhimmainen siis seisoi koirien kanssa vähän sivummalla ja minä esittelin rokotustodistuksia.

Jostain syystä kaikki koirat olivat ihan mahdottoman täynnä virtaa, Aasa ainoa vähän rauhallisempi. Kävin kehässä kokeilemassa Totoron kanssa ja yhtä loikkimistahan se oli edelleen, millään ei päästy raville, vaikka kehän ulkopuolella (samanlaisella nurmikolla kun kehässäkin) homma meni paikka paikoin ihan hyvin. Viivinkin käytin kokeilemassa kehää ja pöytää, tää kun oli neidin ihka ensimmäinen näyttely, yhdessä mätsärissä ollaan käyty joskus puoltoista(?) vuotta sitten. Vähän oli Viivinkin meno pomppivaista ens alkuun, mutta tovin kuluttua putosi raville ja pysyi. Eipä sitten muuta kun soitellen sotaan; konkarikaksikko Aasa & Cello, musta hevonen Viivi sekä nuorisogangsteri Totoro. Muitakin ländereitä oli paikalla, joten ei tarvinut keskenään pyöriä.

Kehä alkoi aikanaan ja ekana kehään meni Totoro, ainoana urospentuna. Aluksi näytti, että hommahan menee hyvin, Totoro antoi tuomarin taputella itteään maassa ja pöytähän Totorolla on mennyt ihan loistavasti... paitsi tänään. Äkkiä Totoro keksi, että pöydällä on ihan mahdotonta olla ja että tuomari on nyt koskenut häneen ihan tarpeeksi ja ettei siellä kehässä muutenkaan ole erityisen kivaa. Tuomari oli todella ihana, hän veti meille pienen kehätreenin, syötti Totorolle nameja jne. Kehui kovasti tykkäävänsä Totorosta ja kehotti harjoittelemaan kehäkäytöstä. Ymmmärrettävää kyllä Totoro ei saanut KP:tä, mutta yleisö sai roppakaupalla katseltavaa

Laitetaan nyt kuitenkin kuva Totorosta


Narttupentuja oli kaksi, Kuje ja Roppa. Molemmat esiintyivät hyvin, ihan toisenlaista menoa kuin Totoron toilailu. Roppa oli eka ja Kuje toka, molemmille KP.
Tässä Kuje palkintoineen.


Valmistauduin maratoniin samalla kun narttupentuja arvosteltiin...
Sitten lähtee.
Urokset avoin luokka, paikalla Cello ja Rekku. Eilen Rekku voitti, joten en odotellut mitään ihmeitä, enemmän mentiin Cellon kanssa silleen rennosti: menee kuin on mennäkseen. Ja Cellohan meni, liikkui pal paremmin kun eilen ja se pöytäesiintyminen, olin ihan hämmentynyt kuin upeasti poika seisoa tönötti pöydällä tuomarin käsittelyssä. Cellosta on lopulta tullut loistava pöytäilijä. ERI tuli, joten odottamaan kilpailuluokkaa. Samalla jaoin vanhimmaiselle ohjeita laittaa Viivi valmiiksi ja vähän liikuttaa sitä. Rekkukin sai ERI:n, joten kilpailuluokkaan, jonka Cello voitti. Jess!!! Viimenen serti plakkariin ja Suomen muotovalion arvo.



Enempiä en ehtinyt Celloa ajatella kun jo vaihdoin koiraa, vanhimmainen meni Cellon kanssa keräämään ruusukkeet ja minä otin haltuuni Viivin. Viivi ei oikein halunnut seisoa, mutta liikkui hyvin ja pöytäkin meni ihan kivasti kun ajattelee, ettei Viivi ole pöydällä ollut kun kotona ja eläinlääkärissä, siinä ainoassa mätsärissäkin arvosteltiin maassa. Viivikin sai ERI:n.

Juoksin kehän laidalle, tuuppasin Viivin vanhimmaiselle ja nappasin Aasan. Veteraaniluokassa Aasalla oli kaverinaan Grappa. Kumpikin esiintyi mielestäni just niin hienosti kun veteraanille sopiikin. Aasa sitten voitti luokan.

Laukkasin kehän laidalle ja vaihdoin Aasan Viiviin. Vanhimmainen tuli esittämään Aasan, Aasa kun on varma esiintyjä ja laskin, että se kulkee hyvin kenen kanssa vaan. Ite luotsasin Viiviä, joka ensin vähän venkoili, siinä seisotusosassa, mutta lähti raville kauniisti kun lähdettiin liikkeelle. Aasa voitti PN-kehän, Viivi tuli toiseksi ja Grappa kolmanneksi. Viiville siis serti. Uskomatonta.


Muttei sitä ehtinyt miettimään jäädä, piti vaihtaa vauhdilla Viivi Celloon ja taas mentiin; Aasa ja Cello. Aasa-mummeli päihitti Cellonkin ja oli siis sekä ROP että ROP-veteraani. Cello VSP.



Kun lopulta pääsin kehän laidalle, niin täytyy sanoa, että pää oli ihan tyhjä, ei mitään mielikuvaa miten siitä hässäkästä oikein kunnialla selvisi, mutta selvisi kuitenkin. Olo oli sellanen hengästynyt, ei kuitenkaan fyysisesti hengästynyt, eikä oikein edes tajunnut mitä oli tapahtunut. Ehkä se koko totuus valkeni vasta kun haki palkinnot...


Kehän jälkeen kerättiin kannustusjoukot, oma jengi ja kaikki koirat ja mentiin istuskelemaan vähän kauemmas kehistä. Lauma samannäköisiä koiria herätti huomiota ja monet kävivät kyselemässä rodusta ja rapsuttelemassa koiria.

Vielä vanha rouva Aasa


Pöydällä poseeraaminen on niin hauskaa, ainakin kun näkee muiden sitä tekevän, että sinne on päästävä kaikkien. Tässä vanhimmaisen Pipuliina.


Arskastakin otettiin pari kuvaa pöydällä, mutta ne oli niin kamalia otoksia, etten niitä tähän laita. Sen sijaan tällanen enemmän Arskan ittensä näkönen kuva.


Ja tätä tyyppiä en nyt ihan heti pöydälle nosta poseeraamaan.


Näissä juhlatunnelmissa täytyykin sitten ryhtyä valmistautumaan arkeen, nyt se nimittäin oikeesti loma loppuu. Koirille tulee onneks pehmee lasku kun KePo on ens viikon iltavuorossa. Olispa meikäläiselläkin pehmee lasku takasin arkeen, muttei taida olla, taitaa arki vyöryä yli ihan täydellä voimalla.