Pyykkiä riittää, pyykkiä riittää, pyykkiä riittää vaan...

On tota pyykkiä päässyt vähän kertymään nurkkiin, kun ei oo kuivaussäät suosineet ja tekemistäkin on ollut omiksi tarpeiksi joka ilta. Eilen sitten alotin pyykin pesun, viikonlopuksi kun oli luvattu hyvää säätä. Eilen tuli pestyä... hetkinen... kaks koneellista... vai kolme... kaks, juu kaks, ainakin luulisin niin. Illalla latasin vielä koneen starttivalmiiksi ennen nukkumaanmenoa, että saa pyykit het pyörimään kun pääsee punkasta ylös.

Oikeesti en oo edes laskenut, että kuin monta koneellista pyykkiä tänään on jo pyörinyt, mutta monta. Pestyjä ulos kuivamaan, kuivuneita sisään karvanpoistoon ja sitten kaappeihin. Vielä jos huomenna jaksais vähän pestä, niin sais KAIKEN pestyä ja pyykkikori olis tyhjä... ainakin siihen asti kun nuorimmainen taas kotiutuu.

Nukuin toisenkin yön uudella tyynyllä tosi, tosi, tosi hyvin, joten paineltiin vanhimmaisen kanssa aamupäivällä kauppaan, KePo oli duunissa tänään, ostamaan lisää ko. tyynyjä. Ellette arvanneet, niin ne oli melkeestä loppu, saatiin vaan yksi sen kolmen sijaan, jotka olin ajatellut ostaa. Ostettiin edes se yksi ja sen lisäksi pari muuta, vähän toisenlaista, mutta antistressityynyjä yhtä kaikki. Ja mä sain itelleni peiton samaa sarjaa kun toi tyyny, joten jollei mitään päiväkausiin kuulu, niin peite on imenyt kaiken sähkön meikäläisestä ja koneisto on nuupahtanut punkan pohjalle syvään prinsessa Ruususen uneen.

Samalla tyynynhakureissulla poikettiin Pierre Cavallon konkurssiloppuunmyyntiin, tosin sillä epäilyllä, että mahtaako siellä enää mitään olla. Oli siellä ja jotain tarttui mukaankin, ei ehkä olis niin pal tarttunutkaan ilman ajatusta, että oltiin liikkeessä ehkäs viimestä kertaa. Ale kyllä jatkuu edelleen ja kuulemma uusia tuotteitakin on vielä tulossa, joten ei voi olla ihan varma, jos tämä oli vihon viimenen kerta kuitenkaan, mutta aika liki.

Tuun kaipaamaan Cavallon liikettä, siellä on ollut paljon makuni mukasia neuleita, joissa rohkeita ja pukevia värejä, joita ei ihan joka paikasta irtoa. Joka vuosi on tullut pari kolme vaatetta sieltä ostettua. Laatukin tuotteissa on ollut sitä mitä haen: kestävä ja pestävä. No nyt ei liike enää siinä kauaa kuku. Tosin kassalla piti muistuttaa itseään siitä, että meit menetetään vaan hyvä kauppa, mutta toiset duuninsa, että jotain suhteellisuudentajua kiitos.

Illan korvalla surautettiin vielä Lidliin. Tavaraa tuli ostettua kiitettävästi, mutta kun ei Lidliin kovin usein viitti ajella, niin sehän on sitten ostettava koko rahan edestä, paitsi, ettei siellä käynytkään luottokortti. Ohhoijaa. Siis piti pokkana sanoa, että no pankkikortille sitten, vaikkei mulla kaiken rehellisyyden nimissä ollut aavistustakaan siitä, että onko tilillä riittävästi katetta, kun olin luottokortilla ajatellut maksavani... Selvisin kunnialla ulos, enkä jäänyt tiskaamaan. Kotona piti sitten kiireesti käydä verkkopankissa tutkimassa tilannetta.

Ai mitä koirat on tehneet. No ne on riekkuneet niin pal ulkona vanhimmaisen ja meikäläisen kanssa, että nyt jokainen kuorsaa. Lauman päiväohjelmaan on kuulunut monttujen kaivelua pihaan, puskien ja pensaiden merkkailua, laiduntamista, juoksemista, pallopuuhia, leikkiä ja lojumista. Valokuvia ei oo tullut otettua, vaikka pitäis kyllä, Troo kun kasvaa sitä vauhtia. Vaan kun kaikki kameran akut tuntuu kypsyvän kymmenen kuvan jälkeen, niin hermo menee. Alan epäillä, että kameralle on tullut ikä täyteen kun ennen sentään akut kesti vaikkas kuin ja nyt äkkiä ei mitään. Mä oon jo löytänyt "elämäni kameran", muttei just nyt olis varaa sitä ostaa. Täytynee siis tyytyä siihen, että ostaa uusia akkuja ens viikonlopuks, sillä onhan kasvattitapaamisessa kameran toimittava.

Toivottavasti huomenna on yhtä hyvä sää kun tänäänkin.