Länderit pedikyyrissä

Onko elämää jälkeen pentutapaamisen? No onhan sitä, ollaan jo maanantaissa ja siis arkisessa aherruksessa kiinni. Aamuherääminen oli pikkasen tahmeeta, eikä duunimotivaatio ihan parhaimmillaan, mutta siitä se päivä käynnistyi pala palalta. Ja jotenkin tuntui helpottavalta, ettei ollut mitään ihmeellistä muistettavaa eikä tehtävää, kun oli tätä ennen päiväkausia joutunut keskittymään siihen, että kaikki asiat on hallussa lauantaihin mennessä.

Duunipäivä meni lopulta ihan ok ja kotiin päästyäni siirryin ensin lepomoodiin eli siis uusi Koiramme-lehti kainaloon ja pihakeinuun lukemaan. Koirat hääräsivät jaloissa muistuttamassa olemassaolostaan, joten hain sisältä kynsisakset ja alotin urakan. Totoro oli ensimmäisenä jonossa, ei varmaankaan johtunut kynsisaksista vaan namikiposta pöydällä. Kynnet tuli leikattua, ei ongelmia. Sitten oli Cellon vuoro, kolme jalkaa ok, lihasjumijalan kanssa sitten piti pitää tauko joka kynnen jälkeen, mutta ihan näppärästi sekin meni. Lopuksi vielä hieroin vähän varpaidenvälejä ja koko jalkaa ihan ylös lapaan asti. Seuraavana jonossa oli Totoro, jonka tylysti passitin pois. Sen sijaan nappasin kainalooni vanhimmaisen Pipuliinan. Pipuliina inhoaa kynsienleikkuuta, joten se on vähän taidelaji kun Pipuliina yrittää työntää eteen päänsä ja ne kolme tassua, jotka eivät ole vuorossa. Ei se sen kummempaa. Tällä kertaa homma meni oikeastaan tosi notkeesti. Sitten jonossa oli Totoro... Muita ei näkynyt lähimaastossa, mutta sain katsekontaktin Aasaan, joka saapui mukisematta paikalle ja Aasan kanssa kynnet eivät ole koskaan olleet minkäänlainen ongelma. Seuraavana kynsienleikuuseen oli tulossa Totoro. Arska humputti keinun ohi, joten kutsuin sen luo (sitä ei kyllä pitäisi tehdä, aina pitäisi muistaa, ettei kutsu koiraa mihinkään, mikä sen mielestä ei ehkä olekaan kivaa). No Arskan osalta kaikki meni tosi loistavasti, vain neljässä kynnessä oli leikattavaa. Kukas sitten, no tyrkyllä oli tietty Totoro. Viivi pysytteli visusti kauempana, se oli jo oivaltanut jutun juonen. Jossain vaiheessa kuitenkin kulki liki, joten nappasin vauhdissa kiinni ja kynnet saatiin leikattua. Ei Viivi hanttiin pistä, se vaan ei vapaaehtoisesti monastikaan tule. Juu, siinähän ne sitten olivatkin länderit, paitsi, että Totoron mielestä oli aika leikata kynnet, varmasti ne olivat kasvaneet jo ihan hurjasti.

Kehitin siis Totorolle uutta tekemistä ja ryhdyin katsomaan hampaita. Totoro peruutti pois, mutta Cello tuli paikalle joten jätin Totoron täysin huomiotta ja ryhdyin nostelemaan Cellon huulia ja palkkasin namilla. Totoro katseli tovin ja ryntäsi paikalle. Nyt sai suuta tonkia miten mieli, isällä ja pojalla oli oikein kisa siitä, että kumman hampaat katsotaan. Lopulta koko kööri oli siinä hammaskalustoaan tarjoamassa, tai no Arska makasi keinun alla. Nostelin siis kaikkien huulia ja palkkasin namein, eipä siitä haittaa ole niillekään, jotka eivät kehiä kierrä. Kaikesta sitä koirien välisen kilpailun saakin aikaan...

Lopulta en enää jaksanut istua keinussa vaan painelin sisälle. "Uhmaa painovoimaa" -arkistointijärjestelmäni on auttamattomasti tullut tiensä päähän ja on kehitettävä parempi metodi, joka tarkoittaa kirjahyllyjen läpikäymistä ja sitä, että osa kirjoista on siirrettävä verannan hyllyyn, jossa on nyt lähinnä roskakirjallisuutta, pikkulasten kirjoja ja määrittelemätöntä romua. Pari hyllyä olenkin jo aiemmin tyhjentänyt, mutta alakaapit ja hyllyssä olevat pari isoa laatikkoa olivat aika mysteeri sisältönsä puolesta, täynnään jotain... Avasin ensin kaapin. Siellä oli vaikka mitä, millä ei enää tee yhtään mitään. Sama laatikoiden kanssa. Vanhimmainen ja nuorimmainen keräilivät itelleen mitä pitivät tarpeellisena, ite laitoin säästämisen arvoiset takasin kaappiin ja loput tavarat tungin roskiin, mitään kierrätettävää siellä ei oikein ollut. Sain ison muovikassillisen roskaa, siis aivan oikeesti sellaista tavaraa, jolla ei tee mitään. Sen lisäksi läpikäymättä jäi vielä jotain vanhoja VHS-nauhoja ja se toinen alakaappi.

Ekat kirjat sain jo olohuoneen kirjahyllystä siirrettyä verannan hyllyyn, mutta vielä on rutkasti tekemistä ennen kuin arkistointijärjestelmäni on kunnossa. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi yhtenä iltana, vaikka siivousfiilis oliskin ollut aikasen hyvä ja turhien rojujen hävitysvalmius korkeella tasolla. Jonain toisena päivänä sitä on taas ehkä hempeemmällä tuulella, eikä raaskikaan laittaa kaikkea turhaa kiertoon.

Ai niin päivitin kotisivuille 9.6.2007-tapaamissivun, siellä muutama valokuva. Kuvia on aika mieletön määrä odottamassa, että ehdin käydä ne läpi ja pistää julkaisukuntoon, mutta eiköhän ne ens vuoden tapaamiseen mennessä ole paikoillaan, koko päivää kun ei kuitenkaan koneella jaksa istua.