Dagen efter

Juhannuspäivä ehti valjeta ennen kuin edes harkittiin nukkumaan menoa. Havahduin siinä kohti kyselemään kelloa kun maailma tuntui muuttuvan hetki hetkeltä valoisammaksi, kuten muuttuikin, se ei ollut hallusinaatio, se oli nouseva aurinko. Kello muuten oli jotain neljän paikkeilla aamuyötä kun oli niin valoisaa, että se iski tajuntaan...

Aamulla heräsin joskus puol ysin aikaan. Oli hirmuinen hiki, parvella pakkaa olemaan kun kaikki lämpö nousee ylöspäin. Kampesin itteni istumaan, oli vähän hutera olo, joten piti istua tovi ennen kuin lähti liikkeelle. Nappasin Totoron kainalooni, siirsin esteen virkaa tehneen pahvilaatikon parven jyrkkien portaiden edestä, kehotin Arskaa etenemään varovasti ja kannoin täysin velton Totoron pihalle. Taapersin yöpuvussa tovin matkaa ja karvaset pojat kävivät asioillaan. "Paluumatkalla" menin veskiin, Totoro ryntäsi parvelle jatkamaan uniaan ja Arska jäi päivystämään veskin oven taa.

Tarkoitus oli mennä ylös ja pukea, mutta jotenkin punkka kutsui, joten huomasin nukkuneeni vielä noin puoltoista tuntia. Nyt puin ekana ja vasta sen jälkeen nappasin uudestaan Totoron (joka oli edelleen ihan vetelä, pikkasen oli poika väsy edellisen päivän, illan ja yön jäljiltä) kainalooni, varotin Arskaa portaista ja lähdettiin pihalle.

Aamupala maistui ihan ok, paitsi kahvi, mutta olo oli edelleen jotenkin valju. Vähän aikaa arvottuani päätin, että uiminen piristää, siis tuumasta toimeen. Vanhimmainen lähti seuraksi, siis vaan seuraksi, ei uimaan, ja piteli Arskaa, ettei ukkeli vaan joudu veden varaan, se kun on sokean kanssa vähän hankala tilanne, on tullut todettua. Totoro sai riekkua laiturilla ihan vapaasti ja pitikin pientä huutokonserttia perääni kun vähänkin uin kauemmas. Ilo oli ylimmillään kun kömmin takasin laiturille, eikä Totoro välittänyt edes siitä, että vesi valui päälle.

Uiminen tosiaan piristi ja päivä lähti vähitellen käyntiin ihan kunnolla.

Iltapäivällä pakkailtiin kamoja autoon ja neljän aikaan starttasi kuljetus takaisin kotia kohti. Tällä kertaa Totoro nukkui jaloissani etujalkatilassa ja Arska kuorsasi takana. Taisivat molemmat olla aika väsyjä. Ja niin taisi olla takapenkinporukkakin.

Kotona odotti ilahtunut vastaanotto ja jouduimme tarkkaan haistelusyyniin. Totoro koki ihmepiristymisen ja pisti ranttaliksi Cellon kanssa. Kaipa se oli kaivannut leikkiseuraa kun ei Arskan kanssa oikein osaa leikkiä. Siinä kun koirissa riitti virtaa, niin me kaksjalat vietettiin iltaa töllöä tuijottaen, tai taisin katella välillä ihan omia töllöohjelmia unikanavalta. Millähän sitä joskus vuosia sitten jakso valvoa melkeen koko viikonlopun...