Ylikuormitustako?

Kurssin ensimmäinen osio on sitten takana. Yks ilta ja kaks päivää upouutta asiaa tuutin täydeltä. Siinä on aivot aika lujilla, varsinkin kun harrastukset täytyy hoitaa työajan ulkopuolella ja täyden työviikon jatkoksi, kurssille ei näin ollen yleensä koskaan pääse pirteänä ja levänneenä... eikä kai kannata edes mainita, miten pirteä ja levännyt sitä on huomenna kun kurssiviikonlopun jatkeeksi tunkee ittensä takasin duunipaikalle.

Kurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikkei tosiaan koiria koskenutkaan. Uskomatonta miten toisen pärstävärkkiä tuijottamalla kykenee kaivamaan esiin tiedot ko. henkilön terveydentilasta. Omalla kohdalla osu ja uppos kunnolla. Nyt on sitten vuorossa itsehoitojakso ennen kuin ryhdytään hoitamaan muita. Todella mielenkiintoista nähdä miltä sitä näyttää seuraavalla kurssikerralla ja miten ja mihin suuntaan tietyt terveysongelmat kehittyvät. Purematta en mitään niele, mutta jos tulokset ovat hyviä (enkä näe mitään syytä olettaa, että eivät olisi), niin mikä on ryhtyessä tekemään tätä(kin) puuhaa. Ja kyllä mä vielä keksin tavan soveltaa tätä koiriinkin... se vaatii vaan vähän aivotyötä ja lisätietoa.

Pari muuta juttua vielä tuon päälle ja entiset lisäksi, niin taitaa repertuaari olla koossa ja on ehkäs vihdoin aika harpata elämässä eteenpäin.

Viime yönä kuuntelin kun Cello liikkui levottomasti sängyn alla ja yökkäsikin jossain välissä (täytyykin muistaa tarkastaa onko punkan alla oksennusta ja jos, niin kuin monta litraa, aamukiireessä asia ihan unohtui). Cello taisi tulla välillä poiskin sängyn alta, mutten nyt ihan satavarma ole kun oli säkkipimeää. Äkkiä kuulin kuin makkarin paljeovea rynkytettiin ja se lähti aukenemaan. Mihinkäs se Cello oikein on menossa?!?! Karjasin "Cello maate", jolla käskyllä Cello yleensä käy jatkamaan yöuniaan. Samalla tosin tajusin, että KePohan se siellä yritti hiipiä kohti veskiä...