En voi käsittää, minkä takia nykyään ei osata tehdä kunnollisia lintulautoja. Ostin viime talveksi yhdenlaiset ja ne olivat ihan floppi, ruoka jumittui lintulaudan sisälle, eikä tullut ulos kuin lintulautaa nuijimalla. Heitin siis keväällä moiset hyödyttömät hökötykset roskiin.
Syksyllä ostin sitten uudet lintulaudat. Yritin valita ne huolella, vaan kuinka kävikään: sama juttu kun edellisissä. Tai no nämä ovat siinä mielessä paremmat, että auringonkukan siemenet kulkevat kuten pitää, mutta mikään muu ruoka ei. Pähkinärouhe oli jumittunut ja lintulaudat tukossa. Kerättiin siis koirien kanssa lintulaudat ulkoa ja vietiin sisälle "huoltoon". Cello tosin luuli, että ne olivat hälle leluiksi ja Muru puolestaan luuli, että sisältö on tarkotettu nälkäsen leonberginkoiran iltapäiväpalaksi. Muita ei olis voinut lintulaudat vähempää kiinnostaa.
Tyhjensin lintulaudat, pistin ne takan päälle kuivumaan ja heitin "kostean", vanhan ruuan roskiin. Illalla sitten täytin lintulaudat uudelleen uudella ja kuivalla ruualla ja laitoin sekaan kokonaisia jyviä, josko ne auttaisivat pähkinärouhetta kulkemaan kuten pitää. Tässä vaiheessa muutkin koirat, kuin Cello ja Muru, kiinnostuivat lintulautojen kanssa puuhailusta, siitä kun lenteli siemeniä ja pähkinän paloja lattiallekin. Aamulla pitää vielä muistaa viedä lintulaudat takaisin paikoilleen.
Keittiön hana temppuilee, joten varmaan kellarissa on vähän turhan kylmä, putket kun kulkevat siellä. KePo, joka on taas iltavuorossa, käski laittaa puhaltimen päälle vanhassa pesuhuoneessa (siis meillä oli ennen sauna kellarissa... tai on se vieläkin, muttei enää käytössä, joskin käytettävissä kyllä, jos tarvetta on). Minä tekemään työtä käskettyä.
Koirat jäivät ihmettelemään kellarin portaikkoon, näyttivät lähinnä siltä, että ootko sä nyt ihan varma, että sä haluat mennä sinne. Meneminen oli kyllä aika hankalaa, oli nimittäin tuoli kaatunut ovea vasten ja jumitti jotain pahvilaatikkoa vasten. En tosin käsitä, että mikä sen tuolin oli kaatanut ja miksi se pahvilaatikko oli siinä ovensuussa, mutta niin asiat nyt vaan olivat. Sain käden tungettua sen verta oven raosta, että sain tuolia tuupattua hieman ja pääsin änkemään sisälle. Järkkäsin tuolin pois oven edestä, laitoin valot (katkaisin on ihan väärässä paikassa, aikaisemmin kellariin nimittäin mentiin sisäkautta) ja ryhdyin kurkkimaan missä puhallin on. Ei löytynyt ei. Olishan sitä voinut tietty tuikata tulen kiukaaseen... mutta poistuin paikalta ja päätin, että selviän kyllä yhden illan, vaikkei keittiön hanasta tulekaan vettä, tulee sitä kuitenkin kaikista muista hanoista. Elän toivossa, että KePo hoitaa huomenna homman
Kun sitten koirien kanssa lopulta rauhotuttiin sisälle olemaan, niin innostuin järjestelemään kuitteja sun muita "virallisia papereita", mapittamaan eri juttuja eri mappeihin jne. Olis kyllä pitänyt tehdä niitä kaikkia kurssitehtäviä, mutta jotenkin kun koko viikonlopun olin kuunnellut luentoja, en nyt just saanut itteäni tarttumaan kunnolla toimeen. Niinpä tämä ilta on mennyt papereita plaratessa ja toisella silmällä töllöä katsoessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti