Ehtaa elämää

Taitaa tää nettihiljaiselo jatkua, oikeessa elämässä pitää sen verta kiirettä. Tänään ehdin kävästä kotona silleen pikaseen, lähinnä syömässä. KePo oli onneksi koko päivän kotona, joten koirilla oli seuraa. Illaksi KePokin kyllä lähti maailmalle, samaa matkaa kun meikä kurssille... tai ehkä pitäis sanoa, että lähdin KePon kanssa samaa matkaa, kun kerta istuin vaan pelkääjän paikalla ja pomppasin kyydistä kun taas KePo vielä jatkoi matkaa.

Reilu tunti sitten tulin kotio. Kurssi ei tällä kertaa olekaan koirakurssi, hämmästyttävää, eikös vaan. Aiheena on solumineraalihoito, ihmisten hoitoa siis, mutta kyllä mun aivoni oitis alkoivat pyörittämään ajatuksia siitä, että miten tätä(kin) voisi soveltaa koirien hoitamiseen. Kyllä mä vielä jonkun sovelluksen keksin, onhan ne muutkin "ihmishoidot" koirille taipuneet enemmän tai vähemmän soveltaen.

Kurssi jatkuu koko viikonlopun, ettei aika ainakaan pitkäksi käy.

Chilin ruokahalu on kadonnut tyystin, lupaava oire, mitä tiineyteen tulee, mutta ei toki mikään idioottivarma merkki. Ens viikolla saadaan sitten varmuus ultrassa. Murusta en vielä mitään osaa sanoa... tai ehkä hän on seesteisempi kuin aikaisemmin. Jos nyt oikein optimistinen haluaisi olla, niin tiinehän tuo. Mutta ehkä ootellaan vähän selkeempiä merkkejä ja vaikka sitä ultraa, johon en vielä ole edes aikaa tilannut.

Tuulensuoja toivottaa rentouttavaa viikonloppua!