Illalla ystäväni tuli piipahtamaan. Hörpittiin sumpit, juteltiin kaikenlaista, tein hänelle hoidon ja hän teki hoidon vanhimmaiseni koiralle Astralle. Mutta ensin siis juotiin sumpit ja Arska tietty lopulta onnistui tälläytymään ystäväni syliin. Arska on erittäin taitava... minäpä kerron.
Arska on näppärä tunkemaan ihan vähin äänin, huomaamatta, sellaistenkin ihmisten syliin, jotka eivät Arskaa syliinsä halua. Äkkiä sitä vaan huomaa, että kas, Arska siinä. Arska osaa myös tällätä itsensä sillä lailla, että tyyppi, jonka syliin Arska on työntynyt, ei huomaakaan kun hän alkaa rapsutella, kupsutella ja hieroskella Arskan selkää. Itse huomaan usein, että hieron Arskaa ihan täyttä päätä, vaikkei se ollutkaan tarkoitus. Niin kävi myös ystävälleni, hän kun ei ollut tullut tällä kertaa hoitamaan Arskaa, mutta Arska järjesti itselleen edes jonkin tasoisen hoidon kaikesta huolimatta.
Siirryimme takkahuoneen puolelle ja, Astraa lukuun ottamatta, kaikki koirat jäivät olohuoneeseen. Muut painelivat maate kuka minnekin, mutta Arska vaani portilla ja yritti keksiä, että miten pääsisi takkahuoneen puolelle. Arskalle hierominen on tuttu juttu, tiesi tasan tarkkaan mistä Astra pääsi nauttimaan. Taisi Arskaa lievästi sanoen harmittaa. Ja heti kun takkahuoneen portti raottui, sinkosi Arska takkahuoneen puolelle. Harmi vaan, että me olimme siinä vaiheessa jo siirtymässä olohuoneeseen.
Tänäänkin tein salaattia. Siihen tuli rucola-salaattia. Olisin mielelläni halunnut nähdä nuorimmaisen ilmeet, se kun rucola näytti omaankin silmään vähän nahistuneilta voikukan lehdiltä... Ehkä se kuvaa jotain rucolaan suhtautumisesta kun minulta tivattiin, että eikö tänään pitänyt olla makkarakeittoa
Huomenna on sitten Chilin ultra, eikä ketään jännitä, eihän?
1 kommentti:
Yhtään ei jännittäny, mut peukut oli kyllä pystyssä :D
Lähetä kommentti