Tänään oli taas "akutätipäivä". Hienosti on selkä pysynyt loistavassa kunnossa tolla akupunktiolla. Kerran viikkoon olen tähän asti käynyt, nyt jätetään ens viikko väliin ja katellaan, että miten selkä pelittää. Kyllä mä voin jatkuvastikin akussa käydä, jos siitä näin pal on apua. Välttämättä nyt en ihan kerran viikkoon, vaan kerran pari kuussa ja / tai tarpeen mukaan "ylimäärästä", joten toivottavasti siihen päästään vähitellen.
Kaupassa keksin, että teen kana-parsakaalikastiketta, joten ostin kanan ja parsakaalia. Kotona sitten yritin löytää ohjeen, kun ihan varmasti sellainen jossain on. Eipä löytynyt, meni säveltelyksi. Jotten taas laittaisi liikaa pippuria, niin pyysin nuorimmaista maistamaan, joskin siinä on riskinsä, nuorimmainen kun rakastaa voimakkaasti maustettua ruokaa. Lopulta päädyttiin yhdessä siihen tulokseen, että "nyt on hyvä". On siinä kastikkeessa kuitenkin aika lailla pippuria, oikeestaan aina runsaastikin, mutta hyvää se on siitä huolimatta ja mä alan vähitellen tottua tähän pippurimäärään.
Murun progetulokset oli ELL soittanutkin KePon puhelimeen, eikä mulle kuten oletus oli, ja samalla oli ehdottanut, että huomenna Mäntsälään, siellä kun tulokset saa samana päivänä, kun näytteet tutkitaan omassa labrassa. No eihän siinä sitten muu auttanut kuin soittaa Mäntsälään ja varata sinne aika. Se on huomenna 10.30. Sais kyllä vähitellen selvitä tää tilanne, jotenkin jatkuva epätietoisuus rasittaa ihan älyttömästi. Toivottavasti siis huominen tulos verraten eiliseen (tänään tulleeseen) kertoo jo jotain juoksun kehittymisestä ja sais arviota, että millon tarttis startata, perillä kun ei olla ihan tunnissa eikä kahdessa.
Kun painelin akutädin vastaanotolle pää höyryten, niin akutäti käski mun, aina kun alkaa nää asiat ahistaa, istumaan alas ja hokemaan "mantraa": kaikki käy hyvin ja juuri niin kuin pitääkin... tai jotain sinnepäin. Ehkä mä nyt siis istun alas meditoimaan, josko se auttais, ellei muuta, niin mua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti