Taakse jäivät joulu ja uusi vuosi, seuraava "suuri juhla", kalenterin mukaan, taitaa olla pääsiäinen. Toivon kuitenkin, että saadaan juhlia paria juttua ihan ohi kalenterin, nimittäin syntymisiä
Ilta meni jännityksessä elellen, keskimmäiseni kun soitti iltapäivällä, että Arosa on herkutellut suklaalla. Eläinlääkäriin ei päästy, tietenkään, vaikka mitäpä ne siellä olisivat voineetkaan, Arosa kun jo oksensi kuin Niagaran putous pitkin taloutta ja toisekseen kukaan ei tiennyt kuin kauan siitä suklaalla herkutteluhetkestä oli kulunut aikaa. Arosa joikin ihan ite, ettei ruutalla tarvinut nestettä antaa. Hiilitableteilla keskimmäinen sitten täydensi Arosan "ruokavaliota". Yhden eläinlääkäriaseman kanssa olivat sopineet, että jos Arosan kunto menee huonoksi, niin sitten soittavat uudelleen, niinpä päivystin puhelinta, että jos "häly tulee", keskimmäisellä kun ei autoa ole.
Myöhään yöllä tuli tekstari, että Arosa on pirteä kuin peipponen ja yrittää kiipeillä pöydille lisää suklaata saadakseen. Eipä tainnut Arosa-parka tajuta, että mistä se paha olo oikein tuli.
Keskimmäistä ei voi syyttää suklaan "huonosta varastoinnista", Arosa kun on oikea Houdini: se pääsee paikkoihin, joihin ei uskoisi kenenkään pääsevän, ei edes kissan tai hiiren tai rotan. Arosa mahtuu uskomattomista koloista, edes kokoontaitettava häkki ei sitä pitele, se ei ole tarpeeksi jämäkkä ja siinä on liikaa "aukeavia" saumoja. Että sellainen neiti Arosa on. Ehdotinkin, että keskimmäinen säilyttää suklaat jatkossa lukollisessa kaapissa... tai ehkä ne olis paras jättää kokonaan ostamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti