Vettä tulee taas

Oon ollut taas laiska kirjottaja, eikä oikeestaan nytkään pitäis istua tässä naputtamassa kun siitä kurssitehtävästä on edelleen vähän tekemättä. Mutta kyllä mä ehdin, ehdinpä hyvinkin. Kun tarpeeksi itteään vakuuttelee, niin kyllä se siitä.

Juu, eikä oltu koko viikonloppua vedettä, vaikka moni varmaan jo niin ajatteli, varsinkin kun laiskottelin kirjoittamisen kanssa. Eilen aamulla kaivossa oli sen verta vettä, että vesijärjestelmän saattoi kytkeä päälle ja jo lauantai-iltana saatiin kaivosta ensiapua elämään, vaikkei voitukaan jättää pumppua päälle. On se vaan upea kaivo tuo meidän kaivo.

Pumppukin nikotteli aluksi, kuten usein oltuaan jonkin aikaa pois päältä, ja sellainen kevyt tuskanhiki nousi pintaan, mutta kun saatiin kaikki ilma pois putkistosta, niin kaikki on toiminut vallan loistavasti. Itse asiassa illalla päästiin jo saunaan. Tänään en sitten kaivoon olekaan kurkannut, kun ilta meni siihen malliin, etten olisi kumminkaan ehtinyt pyykätä.

Lunta on tullut riittämiin jälleen kerran... sais riittää tähän hetkeen. Koirat kyllä tykkää, tai ei nekään siitä tykkää kun lumi valuu alas katolta ja aika pelottava se ääni on näin ihmisenkin korvaan. Onneks sitä tapahtuu rajallisesti, ei vähän väliä eikä koko aikaa. Mutta hangessa koirat tykkäävät humputtaa.

Eikä aina ikäviltäkään jutuilta voi välttyä: olis yks aikuinen koira vailla kotia... että jos joku on kiinnostunut haasteista ja hankalista tilanteista, niin yhteyttä saa ottaa, mutta mistään helposta nakista ei ole kyse, joskin kyllä hurmaavasta persoonasta.

Ai niin se lämmitysjärjestelmä, puukeskuslämmitys, juu se on mäsä, lopullisesti mäsä, joten nyt ollaan sitten takkauunin ja sähköpattereiden varassa. Viimeistään ens kesänä täytyy tehdä pari "pikku" uudistusta, jotka on olleetkin suunnitteilla, mutta jääneet tekemättä syystä ja kolmannesta. Muttei meille kylmä tällä nykyiselläkään sydeemillä tule, joten ootellaan, mietitään, katotaan, harkitaan ja sitten vasta tehdään.

Tuulensuoja toivottaa hyvää yötä.