Älä ihminen istu

Hengissä ollaan, vaikken ehkä selkääni just nyt kamalasti kehuis. Akupunktiosta on kuitenkin ollu sen verta hyötyä, että selkä taipuu ja liikkuu, tarkottaa, että saan vaatteet, jopa sukat ja kengät, ihan ite päälleni, pääsen punkasta ylös ongelmitta ja KePo kehu mun näyttävän suorastaan vetreeltä ja muutenkin pirteeltä. Särkylääkkeittä en kuitenkaan pärjää. Jos ei pal istu, niin olo on jopa ihan ok, mutta jos erehtyy istumaan kauemmin kuin vartin, niin selkä on jäykkä kun heinäseiväs. Alan silti taas uskoa parempaan huomiseen... JOS ei olis istumatyö, niin maanantai olis varmaan jo työpäivä, nyt en kyllä oikein tiedä. No katotaan.

Koirat on tottuneet uuteen vuorokausirytmiin, joka sisältää paljon unta ja nukkumista ja aika vähän tekemistä. Cello on ainoa, joka nuoruuden innolla on vähän sitä mieltä, että haloo hei, voisitko sä vähän liikutella ittees, siis niin kun vauhdikkaammin ja pitempiä aikoja. Täytyy kehitellä nuorelle herralla vähän aktivointia ja virikkeistämistä, ettei ihan tylsisty.

"Vanhukset" vahtii mua haukkana, kai ne kokee, että oon ihan puolustuskyvytön. Kukaan ei saa tulla lähelle ihan noin vaan, varottavaa murinaa kuuluu ympäriltä, ja selän ollessa pahimmoillaan (siis alkuviikosta) niin ryhtyessäni kampeamaan punkasta tai sohvalta jaloilleni, niin kaikki ilmestyivät ympärille, ihan kun olisivat yrittäneet auttaa jotenkin tai estää mua kaatumasta tai jotain.

Pena-marsu on vähän huonossa kunnossa ja antibioottikuurilla. Toivottavasti herra Marsu tokenee tuosta jaloilleen. Joskus on aina niin voimaton olo noitten koiraa ja kissaa pienempien kanssa, kun oikein kukaan ei osaa sanoa, että mikä niitä vaivaa kun menevät huonoon kuntoon. Yleensä siis saa antibioottikuurin ja todetaan, että katotaan jos tästä olis apua. Antibioottia siis, kurkkua ja C-vitamiinia.

Nyt taas meen. Jos tekis vaikka jotain kevyitä kotihommia kun selkä kerta toimii. Ainakaan ei auta tässä istuskella, se on selvä se.