Paluu sorvin ääreen

Maanantai ja paluu sorvin ääreen. Päivä meni yllättävän hyvin, selkä siis kesti, ilman telttavuodetta ja särkylääkkeitä. Eka päivä meni kyllä toisaalta melkeestä totutellessa normaaliin arkeen ja koiratkin olivat aamulla sitä mieltä, että tää ei oo tottakaan: me noustaan kukonlaulun aikaan.

Arska kävi tänään antamassa oman panoksensa länderien epilepsiatutkimusprojektille, kun muiden käydessä Arskalla oli stressauskielto, eikä siis lupaa lähteä näytettä antamaan. Nyt on sitten koko kööri käynyt luovuttamassa verinäytteensä.

Pena-marsu nukkui perjantain ja lauantain välisenä yönä ikiuneen. Perjantai-iltana Pena olikin jotenkin huonommassa kunnossa antibioottikuurista huolimatta ja vaikka se jo välillä oli varsin pirteä ja tilanne näytti lupaavalta. Lauantaiaamuna Pena sitten löytyi mökistään nätisti nukkumasta. Nyt marsuherra nukkuu untaan pihakuusen alla muiden edesmenneiden marsujen kanssa.

Lauantaina sitten järjestettiin marsulandia uuteen uskoon. Marsulauma on kutistunut niin pieneen, että molemmat, Missi-neiti ja Hemppa-herra, mahtuvat samaan häkkiin, Hemppa kun on kastroitu. Aluksi muutos oli Missin mielestä tosi pelottava, siirtyihän se alakerrasta yläkertaan (lattialta pöydälle), entinen naapuri katosi ja uusi tuli tilalle. Niin pelottava Hemppakin oli Missin mielestä, että Missi kurkki Hemppaa koko illan mökkinsä ovesta, ei tullut ulos ja huusi kun syötävä jos Hemppa lähestyi. Sunnuntaiaamuna molemmat tulivat jo hyvin juttuun ja tänään nukkuivat aamulla vieretyksin häkin yhdessä nurkassa.

Mulla on hirmuinen marsuvauvakuume, mutta se täytyy valistettavasti haudata ja syvälle, sillä KePo saa oireita marsujen heinistä ja itse saan iho-oireita kun kanniskelen marsuja. Iho-oireet voi toki välttää pitämällä pitkähihasta puseroa, mutta ehkä se nyt kuitenkin on viisainta unohtaa lisämarsujen hankkiminen. Mä olen kyllä aika huono siinä, olenpa joskus salakuljettanutkin marsun kotiin... se olikin aika marsumamma, eli 6,5 vuotta ja parinaan ollut oma kasvattini eli 7,5 vuotta.

Sain tänään lopulta kirjoitettua lupaamani artikkelinkin valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi, siis raakile lähti lukuun ja tarpeen mukaan muutoksia vielä ennen kuun vaihdetta, jolloin jutun pitää olla painovalmis. Nyt ei kun suunnittelemaan lauantain luentoa, ettei ihan sanattomaksi jää, asiantuntevia kuulijoita kumminkin.

Ai niin Muru pukkaa turkkia ulos kun heikkopäinen, pelkkiä karvattomia koloja turkki täynnään, että se siitä Messarin näyttelystä. Ei tartte tolla layoutilla näytille mennä. Muru ilmeisesti päätti jättää mun toiveeni huomiotta ja yrittää tehdä juoksun jo jouluksi, h-hetki jouluaattona, kuten niin monasti aikaisemminkin. Se tietenkin tarkoittaa, että leopentue siirtyy vähän, jonnekin sinne kesään ja ehkä sitten Amandankin pentue siirtyy, aikaistuu. No katellaan miten homma etenee, eihän sitä koskaan tiedä miten nuo nartut meikäläistä taas pyörittää ja jallittaa.

Nyt jos vielä nuokkuis illan leffan, niin ei olis liian pirtee huomenissa