Kurssiviikonloppu takana

Kurssit on sitten tältä erää ohi, tosin nyt täytyy ryhtyä työstämään projektikoiria ja onhan mulla ens keskiviikkona vielä yks luento, jolla ei ole mitään tekemistä OKKO-koulutuksen kanssa. Sain ihan maininnan siitä kuin perusteellisesti olin uppoutunut etätehtävään. Tottahan sitä mielenkiintoiseen on helppo uppoutua ja tehdä homma perusteellisesti, niin siitä jää itelle hyvät muistiinpanot, eikä tartte kirjaa ostaa, voi turvata omiin papereihinsa.

Selkä oikkuilee vaihteeks, eikä kai asiaa parantanut se, että tänään seisoskeltiin toista tuntia ulkona katselemassa erilaisten koirien liikuntaa ja ammattilaisen avustuksella koitettiin kehittää silmää havaitsemaan poikkeamat normaalista. Antoisa, joskin viileän kostea opetustuokio.

Tunnen olevani tän viikonlopun jälkeen taas pal viisaampi ja katsovani koiria jälleen kerran hieman erilailla ja eri kantilta ja nyt ymmärrän pal paremmin sitäkin mitä ihan näyttelytuomaritkin katsovat ja miksi ne pieniltä kuulostavat jutut ovat lopulta hyvin tärkeitä eivätkä pieniä ollenkaan. Arvostan vast'edes 'liiketuomareita' entistä enemmän. Juu ja meitä ei ollut opettamassa näyttelytuomari vaan ihan koirien terveydenhoidon ammattilainen.

Eikä sitä höynänä osaa aina sanoa EI, vaikka ehkä pitäis, joten lupasin kirjottaa artikkelin pennuista, siis siitä kun pentuetta aletaan miettiä aina siihen mitä pennunostajille pitää kertoa ja kuin pennut lähtevät maailmalle ja ehkä vielä vähän sen jälkeenkin. Uah! Siitä sais toki varmaan aikaan kirjan verran asiaa, mutta ehkä mä yritän selvitä alle 10 sivun.

Nyt sumpille, lepäilemään, hoivailemaan omia karvakorvia ja miettimään, että pitääkö tän selän kanssa mennä huomenna lekuriin, vai pääsenkö aamulla koivilleni ongelmitta. Ehkä mun oikeesti pitäis harkita, josko olis parempi (mulle), että koirat nukkuisivat jossain muualla kuin kiinni kyljessäni, jalkataipeessani, niskassani jne.