Siivousta ja tipusia

Ihana aurinkoinen päivä. Mitä erinomaisin tuuletella petivaatteita, niitä joita ei pyykätty, samalla kun palautettiin makkarin kalustus vanhaan kuosiin. Innostuttiin nimittäin tekemään oikein perusteellinen siivous makkariin: pestiin lattiat, pyyhittiin pölyt, pestiin ikkuna, vaihdettiin verhot, höyrytettiin "ikitahroja" ja lattiamaton sauma, vietiin kaikki ylimääränen makkariin kertynyt kama pois, höyrytettiin myös kuivunut koiran oksennus lentolaukusta ja tosi hyvin höyryllä irtosikin, pyyhittiin kaappien ovet, yöpöydät, punkka, pyykkiin kaikki koiratyynyt jne. Ja mikä kätkö löytyikään punkan alta... tai oikeastaan mun yöpöytäni takaa... Cello oli rahdannut joukoittain aarteitaan (puruluita, paperitolloja, leluja ja muuta mukavaa) piiloon sellaiseen nurkkaan, mihin imuri ei yllä, joten siivous jää siltä osin satunnaiseksi. Tällä kertaa nostettiin yöpöytä pois paikoiltaan, lajiteltiin Cellon aarteet jaolla käyttöön / roskiin, ja pestiin kunnolla yöpöydän tausta ja alusta. Nyt kelpaa taas nukkua puhtaassa huoneessa ja puhtaissa petivaatteissa. Kaiken viimeisteli tuoksukynttilä. Ai niin, ne "fosforitähdet" jäivät vielä yöpöydälle, mutta jospa ne alkavalla viikolla saisi ihan kattoon asti.

Mielenkiinnosta kurkkasin taas kaivoonkin miettiessäni kuin monta koneellista pyykkiä uskallan pestä. Kaivon puolesta voin pyykätä hamaan maailman tappiin, koskapa vesi on lähes maanpinnan tasolla. Ilta tuli vastaan, joten en kamalan montaa koneellista lopulta ehtinyt, täytyy jatkaa huomenna, meinaan pyykkiä on kyllä kertynyt, Arska kun sotki arkirutiinit aika pahasti reiluksi viikoksi.

Arska muuten voi erinomaisesti ja on nykyään tosi hilpeä koira. Kiipeilee kaikkien syliin suurella innolla, haluaa tanssia kun tulee hyvää musaa, leikkii ja puuhastelee. Niin ja Arska jaksaa taas vahtia laumansa tekemisiäkin luistaan ja aarteistaan puhumattakaan. Vähän on vielä rajoitettu Arskan puuhia, mutta vähitellen palataan ihan normaaliin takaisin. Arskan suosikeilla, pehmoleluilla, leikkimistä on pikkasen rajoitettu, koska meno on tätä luokkaa.

Jos eilen mietin, että linnut ovat jo löytäneet ruokapaikkansa talveksi muualta kuin meiltä, niin tänään saatoin huokaista helpotuksesta: lintulaudoilla pyöri runsaasti lintuja, toistaiseksi tosin vaan talitiaisia ja sinitiaisia. Seurattiin niitä keittiön ikkunasta ja naurettiin lintuparven puuhille. Ne lentelivät, kiipeilivät, roikkuivat, tekivät pikkujäynää, ajoivat toisiaan takaa, napsivat ruokaa jne. Ihana pienten lentoliskojen termiittilauma. En kyllä haluaisi moista konkkaronkkaa sisätiloihin, nehän tuhoaisivat paikat tuota pikaa. Ja uteliaita ovat mokomat. Joka paikkaan ja joka koloon piti kurkistaa ja jokaiseen paikkaan, minne pieni keho mahtui, piti myös mennä katsomaan, että mitä siellä on.