torstaina, lokakuuta 05, 2006
Kampausmaniaa
Mulla on uus harrastus: kampaan ländereitä. No tietty meillä kammataan ja harjataan koiria tarpeen mukaan, mutta koska kastraation jälkeen Arskan turkki ei oikein ole suostunut yhteistyöhön mitä nyppimiseen tulee, joten se yleensä on mallia made by fiskars, niin päätin kokeilla, että mitä jatkuva, usein toistuva kampaaminen turkille tekee... siis, että jos ei vaikka tarttiskaan saksia ollenkaan. Kampa on viime päivinä viuhunut tiuhaan tahtiin ja täytyy sanoa, että ehkäpä Arskan turkki säästyy saksilta. Mutta länderit kyllä hiipivät vähin äänin tiehensä kun näkevät kamman kädessäni, koska siis kampaan sitten samoin tein kaikki ja se kampa on aika tiuha, se kun on mallia kissakampa, sosialisoitu Waldon varusteista.
Turkista tuli mieleeni, että Astra RipuRapu Pipuliinan turkki on muuttunut karkeammaksi, niin ja tuuheammaksi. En keksi siihen mitään muuta syytä kuin Megaderm-kuurin, jonka Pipuliina sai kesällä kun näytti, että koko näyttelykausi kaatuu turkin puutteeseen. Samalla tavoin on nypitty kun ennenkin ja samalla tavoin muutenkin turkkia hoidettu. Voiko siis jonkun ravinteen "pulatila" vaikuttaa siihenkin, että turkki on "vääränlainen". Voi kai, miksei voisi. Täytyy testailla ko. tuotteen vaikutusta muihinkin koiriin.
Muru on meillä se, jonka turkissa luulisi olevan eniten työtä, leonkerpele kun on iso ja turkkia on riittämiin. Mutta ei se niin olekaan. Murulla on upea leoturkki, äidiltään perinyt: se ei takkuunnu oikeastaan ollenkaan, tosi helppo hoidettava. Tai no karvanlähtöaikaan on tietty työtä kun kaikki irtonainen karva on saatava pois, mutta siis muuten. Kyllä meillä voisi asua useampiakin leoja, jos niille vaan saisi tuollaisen "muruturkin". Ja ehkä niitä vielä asuukin meillä enemmän... ainakin kaksi... pentusuunnitelmia, pentusuunnitelmia, ihan omia vielä. Julkaistaan lähiaikoina.
Cello-raasu, jonka turkissa ei ole oikeastaan mitään hoidettavaa, on ihan kade kun muita kupsutellaan. Cello onkin ainoa, joka tunkee kammattavaksi ja kyllähän minä kampaan. Vähän jotain pohjavillan nujua Cellosta irtoaakin, muttei määrällä voi kehua.
Oikeesti kyllä pitäisi pestä ikkunat koirien turkkien sukimisen sijaan... mutta kohtahan se on syksy niin pitkällä, että on pimeetä melkeen koko päivän, eikä kukaan näe onko ikkunat puhtaat vai likaset, joten ehkä jatkan turkkien sukimista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti