Laskeutumisia

Oli tarkotus tehdä tonnikalajälkeä, mutta jäi lopulta tekemättä kun vettä sato koko ajan kun sanonko mistä... no en sano. Jäljen sijaan tehtiin vaativampi lenkki eli laskeuduttiin Lepikontien toisesta päästä sellasta jyrkkää polkua Turuntielle. Laskeutuminen meni Arskalta upeesti, samaa ei voi sanoa emännästä, pysyin kyllä lopulta jaloillani, mutta tiukkaa teki, polku kun oli tosi liukas, ne koivunlehden, ne koivunlehdet.

Tapsuteltiin sitten Turuntien viertä kohti Lepikontien toista päätä. Piennar viettää mukavasti kohti ojaa, joten Arska joutui käyttämään jalkojaan ihan kunnolla ja varsinkin sitä vasenta eli heikompaa puolta. Kolme neljännestä matkasta meni hyvin, mutta sitten Arskaa alko ottaa päähän, varmaan jalat väsyivät, ja Arska päätti yrittää hyökätä ohi ajavan auton kimppuun (siihenastiset olivat saaneet ajaa ohi ihan rauhassa ja joku sijaistoiminto varmaan tämäkin syöksy). Talutin oli lyhyellä ja Lepikontien liittymä ihan siinä edessä, joten no hätä. Loppumatka meni rennosti Lepikontietä. Lenkki oli Arskalle selvästi rasittava, vaikka siitä kertyi matkaa vaan vähän reilu puoli kilometriä. Kotona Arska kömpi sohvalle nukkumaan ja lepäämään reissun rasituksista.

Arska on kyllä jo tosi hyvässä kunnossa. En olis vielä maanantaina missään tapauksessa uskonut, että kuntoutuminen voi olla näin nopeaa. Alan vähitellen uskoa myös siihen, että vasen takajalkakin kuntoutuu ihan "omia aikojaan", niin pal paremmin se jo pelittää kun aikasemmin.

Laskeutumisesta tuli mieleen, että vanhimmainenkin laskeutui lopulta aikataulun mukaisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle, vaikka jo välillä lakko pisti miettimään, että miten käy ja millaisiin ratkaisuihin joudutaan turvautumaan . Niin ja kun Arskaa on koko viikon joutunut vahtimaan, niin olen saanut siinä sivussa käsiteltyä valokuvia julkaisukuntoon ja tänään lisäilin roppakaupalla kuvia Arskan valokuvagalleriaan. Viivinkin kuvat ovat viittä vaille julkaisuvalmiit, ehkä huomenna, ja sitten on jäljellä enää Murun ja Cellon kuvagalleriat.