Pyykkivuoria ja kylläisiä koiria

Pyykkivuoren kanssa uurastus jatkuu edelleen, eikä mokoma vuori tunnu yhtään kutistuvan, vaikka kuin pyykkää... Vähän kun kävis päinvastoin. Mitä enemmän pyykkään sitä enemmän joku kantaa pyykkiä tilalle. Tältä illalta pyykkäys on jo ohi, mutta kuivausrumpu jauhaa yhä hartaasti viimeistä urakkaansa. Sen lisäksi narulla roikkuu muutaman pusero.

Sain kyllä tänään järjestettyä puhtaat, kuivat pyykit viimein kaappeihin kun ei punkka enää ollut kaappien ovien edessä esteenä, joten ehkäpä tää arjen kaaos tästä vähitellen muuttuu järjestykseksi. Tai sitten ei... pitäis nimittäin tehdä OKKO-kurssin tehtävätkin ja ne on aika vaiheessa just nyt.

Tänään ei ollut oikein hyvä ruokapäivä, ländereillä nimittäin, Murulle ja Maltille maistuu aina. Olin ihan varma, että tänään olisi sapuska maistunut kaikille, eilen kun oli "kuivispäivä" (tarkoittaa, että tarjotaan pelkkää kuivaa kuivamuonaa), jollaisia pidän joskus harvoin, mutta toisin kävi. Aasa, joka on laihiksella, oli ainoa, joka popsi kaiken ruokansa, nuoli vielä kuppinsa huolella ja tarkasti, että voisiko popsia jonkun toisenkin sapuskat. Viivi söi vähän, Cello samoin, Arska ei edes koskenut ruokaansa, haistoi vaan ja poistui paikalta. No huomenna sitten ehkä paremmalla ruokahalulla.

Huomista lumipyryä odotellen Tuulensuojasta hyvää yötä!