Myrskyn jälkimaininkeja

Valkeni aamu uus, myrkystä jäljellä enää tuulenpuuskia ja sää mitä parhain. Lähdettiin Arskan kanssa tarkastamaan myrskyn mahdollisia aikaansaannoksia tontilla. Ei me mitään löydetty, kaikki näytti olevan kuin ennenkin, ei edes pahemmin risuja maassa. Eilisiltaisen rämähdyksen syykään ei selvinnyt. Hyvä toki näin, kuka sitä nyt haluaa löytääkään mitään myrskytuhoja tontiltaan. Tai no oli meillä yks pressu pudonnut maahan, muttei sekään pyörinyt Turuntiellä kuten edellisellä kerralla kun oli myräkkä.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupoille, tai no koirat joutuivat tietty jäämään kotiin. Siinä Lepikontien päässä kun odoteltiin pääsyä Turuntielle, niin keksittiin iltanen pelästyttäjäkin. Se oli lähipysäkin katos, joka oli singahtanut pari metriä sijoiltaan siististi lattialankkuineen kaikkineen, pientareelle retkottamaan, takaseinä maata vasten . Eikä mikään pieni katos, vaan sellainen vanhanmallinen, vihreä, puupohjainen, painava hökötys, joten ihan pieni puuska ei katosta kyllä ole jaksanut tempoa.

Iltapäivällä laitettiin kauppareissulla ostamiani lintulautoja paikoilleen. Kaikki vanhat heitin roskiin, koska pari niistä oli huonossa kunnossa ja parissa eivät siemenet liukuneet, vaan vaikka astia oli siemeniä täynnä, niin linnut eivät niitä saaneet. Toivottavasti nämä uudet ovat toimivampia, mutta varma voi olla vasta jonkin ajan kuluttua. Lintuja ei kyllä näkynyt, jokohan ne ovat löytäneet talviruokintapaikat itselleen jostain ihan muualta...