Keskiviikkotunnelmia

Arska nukkui yönsä hyvin, jälleen kerran, mutta KePo ja meikäläinen... no me aletaan olla aika puutuneita ja kankeita, varsinkin kun ei riitä, että yöt nökötetään ihan mutkalla, päivätkin istutaan vuorotellen vahtimassa Arskan tekemisiä (tai no tänään mä olen hoitanut melkeen koko päivän kun vanhimmainen on Belgiassa, nuorimmainen oli kaverillaan ja KePo duunissa). Ja Arskan mielestä vahtivuorossa olevan pitää istua kiinni Arskan kyljessä.

Aamulla Arska oli tosi pirteä, hirmu vauhti päällä ja oli täysi työ saada Arska rauhottumaan aamulenkin aluksi. Ihmettelen kyllä, että millä länderi pidetään rauhallisena kaks viikkoa kun kahdessa päivässäkin tuntuu olevan aika pal. No KePo toi paketin nakkeja, jos yritettäis huomenna jotain aktivointijuttuja ja viikonloppuna vois vetää tonnikalajäljen helppoon maastoon eli keskelle pihaa.

Käveleminen Arskalta sujuu jo varsin hyvin, näyttää lähinnä siltä, että ontuu vasenta takajalkaansa. Mutta jo pienen lenkin jälkeen seisoskelu näyttää vaikeelta, ja ilmeisesti onkin, koska Arska joko kävelee tai makaa. Ohjeen mukaan on tehty monta lyhyttä lenkkiä, laskin kyllä, että Arska on lenkkeillyt tänään jo pari kilsaa, tosin on ravattu vaan Lepikontietä ees taas, eikä Arska enempää kerralla jaksakaan kun ensin tien toiseen päähän, sitten toiseen ja sitten kotiin (asutaan aika liki puolessa välissä). Tuo reissu tekee vajaan puoli kilometriä kerralla ja joka kerta Arska ei halua mennä toiseen päähän, vaan toiseen, ja olen noudattanut tässä Arskan mielihaluja, ainakin näin aluksi.

Päivän Arska on käyttänyt, noita lenkkejä lukuun ottamatta, nukkumiseen. Ainoa hankaluus on se, että Arskan vieressä pitää tosiaan olla, jotta se rauhottuu. Sain lopulta Arskan nukahtamaan tietokonepöydän alle jalkoihini kun laitoin parane-pian-punkan siihen. Lopputulos: sain duunit tehtyä, mutta jalat puutu ja selkä jäykisty.

Kyllä tässä jo on toiveikas, että toipuminen sujuu ja jonkin ajan kuluttua Arska on taas oma itsensä, mutta on siinä vielä työtä tehtävänä, että saa tuon toisen takajalan toimimaan kuten pitää. Voi olla, että on mentävä fysioterapiaan, mutta katellaan nyt rauhassa.

Muille koirille tää on tietty vähän tuskasta kun niitten elämä sitten on niin kovin pal rajottuneempaa kun jonkun täytyy koko ajan vahdata Arskan tekemisiä ja lenkittää Arskaa yksin ja erikseen moneen otteeseen päivässä, joten muille koirille on vähemmän aikaa kun normaalisti, kun jotain kotihommiakin täytyy kuitenkin tehdä. Lisäksi Arska on aika takakiree, jos joku täällä alkaa hillua, jonka hyvin ymmärrän, täytyy Arskalla olla lääkityksestä huolimatta kipuja. No yleensä hilluja on Cello, muut ovat jo tajunneet jutun juonen, joten siirrän Cellon tarvittaessa takkahuoneeseen jonkun "oman jutun" kanssa (possunkorva, kong jne.). Toivottavasti tää vaihe ei kestä kovin kauaa.