Ulkonäyttelykauden päätös

Sunnuntai ja Tuomarinkartanon näyttely. Reissuun lähti ainoastaan Astra ja sekös Celloa harmitti. Se ei ollenkaan ymmärtänyt, ettei päässyt tällä kertaa mukaan, joten kiljui riittävällä äänellä kun mentiin ovesta ulos. Kuului kyllä hiljenevän oitis kun ovi napsahti kiinni. Kyllä Astrakin vähän ihmetteli kun Cello ei lähtenyt seuraksi, mutta unohti moisen sivuseikan tuota pikaa, oikeastaan samalla kun kirmasi pois pihasta ja autoon.

Kehä oli aamupuoleen ja kun yö oli ollut aika kylmä, niin KePo oli sitä mieltä, että remmikengät ei enää kuulu varustukseen vaan, että mun on laitettava "kunnon kengät". Lopulta, pienen kinan jälkeen, päädyttiin kompromissiin. Juu, en laittanut toiseen jalkaan "kunnon kenkää" ja toiseen remmaria vaan laitoin remmarit ja sukat ja miten mä inhoankaan sukkia. Kuljen itse asiassa talvellakin ilman aina kun vaan kehtaan...

Sää oli upea ja lämmin, ihan turhaan siis ne hemmetin sukat... Viihdyttiin oikein hyvin näyttelyssä. Ensin omalla kehällä, jossa Miro korjasi potin ollen ROP ja Astra hyvänä kakkosena VSP. Sitten otettiin vähän valokuvia Mirosta ja Astrasta ja vielä vähän Mirosta.

Kun oma osuus näytelmissä oli onnellisesti näytelty ja edustuskuvat otettu (Mitkä ihmeen edustuskuvat? KePo ei nimittäin edes vihjassut, että näytin lähinnä Rölli-peikolta...), niin siirryimme bongaamaan tuttuja, joita riitti kiitettävästi, joten aika kului kuin siivillä. Tähän oli hyvä lopettaa ulkonäyttelykausi ja myös Astran näyttelykausi sai arvoisensa päätöksen ('Katsaus menneeseen: Astran näyttelyt' kotisivuillamme kohdassa Kirjoituksia). Cello osallistuu vielä pariin hallinäyttelyyn (Hyvinkää ja Messari) ja Muru varmaan Messariin, mutta siinä se sitten on meidän näyttelyvuotemme. Ens vuonna uudet kujeet ja toivottavasti vuosi menee aikalailla pentuasioiden parissa ja vähemmän näytelmissä, mutta koska mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, niin ei voi tietää.

Aasa on pirteä, joten lääkitys on varmaan tehonnut. Seuraava, mitä tässä tietty vähän jännittää, on, että miten käy kun kuuri loppuu. Mutta murhe kerrallaan ja vasta kun sen aika on. Viivi sen sijaan ei pärjää ilman särkylääkettä ja on alkanut kaivella korvaansa. Onneksi meillä on särkylääkettä ja onneksi eläinlääkärin aika on "jo" keskiviikkona ja toivottavasti korva silloin saadaan kuntoon ja toivottavasti mitään katastrofaalista ei korvasta löydy.