keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

Päivän pelästys


Sain ylettömän siivoushepulin pihamaalla ja yhdessä länderien kanssa siivottiin pois kuihtuneita kesäkukkia yms. kamaa, jota oli oudosti kertynyt portaille ja porrastasanteelle. Sain koirilta närkästyneitä katseita kun tungin parit pallonriekaleetkin roskalastiin, vaikka yritin tehdä sen ihan salaa. Mistä nuo karvakorvat tajuavatkin, että nyt HEIDÄN tavaroitaan aiotaan heittää pois. KePolta saan sitten varmaan närkästyneitä katseita kun hän huomaa, että roskis on jo puolillaan, vaikka se tyhjennettiin eilen. Vaan nyt on portaat siistitty, kynttilälyhdyt kaivettu esiin, kuihtuneet kukat poissa ja koirat väsyneitä.

Viivin ruoka on nyt vaihdettu ja kieltämättä syöminen sujuu nykyään pal paremmin kuin ennen ja Viivi syö enemmän ja reippaammin ja jotenkin tuntuu kuin Viivin olokin olisi parempi ja kuin Viivi olisi jo vähän tukevoitunut entisestä langanlaihasta olemuksestaan. Ja minä kun olin aina sitä mieltä, että Viivi vaan leikkii ruuallaan... on vähän paha mieli siitä asiasta, vaikka kuin perustelee itselleen, ettei voinut tietää. Ajatella miten usein sitä ehkä tulee kohdeltua karvaisia ystäviään epäoikeudenmukaisesti ja ihan tietämättään...

No kateellisia meillä sitten nykyään riittää: koko loppulauma nimittäin, niitten ruokinta kun on ennallaan. Nekin söisivät ihan mielellään samoin kuin Viivi.

Päivän pelästys tuli illalla. Istuin koneella ja naputin sähköpostia. Äkkiä kuului ääni kuin jonkun olisi oikein vaikea hengittää. Koirista se ei ollut kukaan, eikä Waldo-kissakaan, joku marsuista siis. Ryntäsin häkkien luo, mutta kun menin sinne niin kaikki kolme marsua juoksivat kiireesti kerjäämään makupaloja, enkä saanut selville kuka pihisijä oikein oli. Omat epäilykseni minulla toki oli. Lopulta nuorimmainen saapui paikalle ja pyysin, että hän kuuntelisi kuka pihisee ja niin se oli kuin epäilinkin Hemppa.

Otin sitten Hempan syliin ja tuntui kyllä siltä, että se kohta tukehtuu, mutta ei tähän aikaan illasta enää mitään voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Onneksi Hemppa on ihan pirteä kuitenkin ja sille maistui hyvin ruoho, jota kävin ulkoa hakemassa. KePolle iltavuorolaisena jää tehtäväksi tilata huomenna aika Hempalle. Toivottavasti Hempalla ei ole mitään vakavaa...

Nyt Tuulensuojasta hyvää yötä!

Ei kommentteja: