Elämän valoja ja varjoja

Viime yönä ehdin vielä nähdä painajaisia. Olin ainakin myrskyävällä merellä jossain ihmeellisessä laivassa ja hississäkin olin, hissi vaan oli aika outo ja käyttäytyi vähintäinkin vaarallisesti. Aamu sentään saapui aikanaan: heräsin puutuneena ja niskat jumissa, en jaksanut syödä mitään aamupalaa vaan jätin kaiken automaattikahvin varaan ja senkin join vasta duunissa, kotiin ei ole tullut moista aparaattia sentään hankittua.

Aamupäivällä pääsin eroon painajaisten syystä (toivottavasti), käytiin nimittäin Murun kanssa silmäpeilauksessa ja Murun silmät terveiksi todettiin. Ah sitä helpotuksen tunnetta, sitä ei voi sanoin kuvata.

Oon jo muutamana päivänä miettinyt, että pitäis viedä Viivi jälkitarkastukseen. Ei sen takia, että ELL olis käskenyt sen tuoda, vaan sen takia, että mulla on itellä olo, ettei Viivin korva ole kunnossa. Tietty voin ehkä vaan kuvitella, mutta parempi katsoa kuin katua. Tänään sitten katsellessani Aasaa päätin viimein soittaa eläinlääkärille. Tilasin ajan kolmelle koiralle, sain ajan huomiseksi. Nyt tuntuu, kun katselen Aasaa, että onneksi niin nopeasti.

Viivi menee näyttämään korviaan, siinä ei varmaan mitään sen kummempaa. Jos korvassa vielä on jotain, niin saavat sen putsata ja otetaan uus antibiootti ja tippa -kuuri ja eiköhän se sitten siitä. Arskalta saavat tarkastaa etuhampaat, ne vähät, jotka ovat vielä jäljellä, ja jos tarpeen, niin otetaan loputkin pois. Jos en koskaan ole tullut kertoneeksi, niin Arskalla on paha tapa napata maasta kaikkea suuhunsa, myös esim. kiviä, joten etuhampaista on tähän mennessä poistettu muistaakseni neljä tai viisi. Nyt mun mielestäni pari hammasta on aika epämääräsen näkösiä, joten ne ehkä joudutaan poistamaan. Mutta siitä ei Arskan elämänlaatu heikkene, en mä siitä huolissani ole.

Se mistä olen huolissani on Aasa. Aasa on taas kovin vaisu, nukkuu vaan korissa lattialla (ennen ei muuten koskaan ole nukkunut vapaaehtoisesti lattiatasossa), eikä pal viitsi reagoida mihinkään. Ainoa paikka, jossa Aasa innostuu, on ulkona kun kaivetaan pallo, frisbe tms. esiin, mutta ulos Aasaa ei käskemättä kyllä saa. Sisällä on kuin Aasaa ei olisikaan. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Kuka haluaa lauman raivostuttavia kärpäsiä? KePo on iltavuorossa, joten mulla on kämpän molemmat ovet auki... Pitäisköhän mennä sulkemaan.