Kiristänyt reikiä varteen vyön...

Tänään alotin säästötalkoot. Ei sillä, että tässä mikään hätä ois, ainakaan nyt, mut kun alottaa ajoissa, niin asiat pysyy paremmin mallillaan loppuun asti, sen tiedän, vyön kiristämisessä mulla nimittäin on vuosien kokemus ja ääretön notkeus, valitsinhan aikoinaan "kotiäidin pestin", joten toimeen oli tultava tosi vähällä. Ihmeesti sitä vaan selvittiin ja mitä lapsilta oon nyt aikuisuuden alussa kysynyt, niin traumoitta. Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot.

Ai miks säästötalkoot näin yks kaks. No KePoa uhkaa lomautus, ei tosin kokoaikanen vaan tyyliin viikko per kuukausi tai jotain sellasta, nyt ainakin näin alkuun. Sitähän ei sitten koskaan tiedä, että miten asiat pitkän päälle kehittyy, parempaan, pahempaan vai pysyykö ennallaan. Mitä sitten omasta tilanteestani tiedän, niin tuntien työnkuvani ja tietäen jotain firman tulevaisuuden visioista, olettaisin duunia riittävän ainakin tämän vuoden. Tietty jää vielä yksi muuttuja, jota en osaa ennustaa; markkinat, ne voi muuttaa koko kuvion meikäläisen osalta.

Joka tapauksessa alotin säästötalkoot ja missä säästää eniten ja nopeimmin, joskaan ei vähimmällä työllä: ruuassa. Tää ilta on sit mennyt kokatessa, isompia satseja ja sellasia ruokia, joita voi työntää pakkaseen. Illan saldo on viikon ruuat koko perheelle ja mulle viikon eväät duuniin. Sit on vielä noin viikon safkatarpeet jääkaapissa, jatkan siis urakkaa huomenissa... Leipää pitää taas alkaa leipoa, se kun maksaa yks käntty 2-3 euroa, niin siinä jos missä säästää kun ite paakkaa. Eikä se pal vaadi kun ei täydellisyyteen pyri, kamat yleiskoneeseen ja siitä pellille, "levysämpylät" oli kova sana jo sillon kun lapset oli pieniä.

Koiria tosin ei säästötalkoot koske... tilasin niille "vähän" herkkuja yhdestä nettikaupasta, ne kun on otukset tottuneet saamaan joka aamu jonkun namin päivänsä ratoksi. Tasan ei käy onnen lahjat.

Selkä on taas ollu kankeempi, johan se tässä vähän aikaa olikin yllättävän hyvä, vaivas tuskin ollenkaan. Tää ongelma taas on pistänyt miettimään, että oliko Gretan jättäminen kotio ihan viisas teko vai pitäiskö sille ettiä joku hyvä koti, oma tai sijotus... No katotaan, ehkä asiat ratkee omalla painollaan suuntaan tai toiseen tai sit kolmanteen. Stressaamisesta ei oo mitään hyötyä, sillä asioilla tosiaankin on tapana järjestyä.

Viivi pitäis viedä ELL:n katottavaks, saisivat kurkata miten korvan polyyppi jakselee (toivottavasti huonosti) Viivi kun on ollut vähän sellanen "outo" välillä. Viimeks kun korvaan on katottu kunnolla (polyyppi on siellä syvällä, ei näe ihan noin vaan), niin polyyppi oli kutistunut. ELL vaan totesi, että voi jatkaa kutistumistaan ja jopa kadota, pysyä sellasenaan tai alkaa kasvaa. Hyvä ois siis välillä tarkastaa tilanne. Jotenkin aina vaan se ajan tilaaminen tuntuu niin vaikeelta kun ei voi tietää... Ens viikolla otan sen kuitenkin asiakseni.

Tulikos tästä nyt vähän vakavampi kirjotelma kun yleensä? Ehkä. En kyllä tunne oloani yhtään vakavammaks kun aikasemminkaan