Melkeen ihmismäinen olo

Olo alkaa olla melkeen ihmismäinen, menin nimittäin ihan oikeesti ajoissa nukkumaan eilen; kello näytti 21.05 kun kömmin peiton alle. Eikä muuten ollu vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. KePo oli vielä maailmalla tossa vaiheessa, mut kerto, et Gertrud oli myös aika väsy... KePo nimittäin oli kotiuduttuaan päättänyt kiltisti käyttää Gretan ulkona vielä ennen kun tuli nukkumaan.

Ensin fröökkynä oli pitäny suorastaan patistella liikkeelle ja sit se oli vaan paarustanut KePon jalan vieressä ja lopulta jämähtäny istumaan keskelle pihaa. KePo oli aatellu, että Gretan saaminen sisälle ei ehkä ois helppoa tai että se pitäis raahata takkikseen, vaan väärässä oli. Greta oli kipittäny sisälle vinhaa vauhtia ja painellu suoraan takkikseen jatkamaan uniaan. Huolimatta siitä takaiskusta, ettei asioita ollut tullut toimitettua minkään sorttisia Greta nukkua horotti tänään varttia vaille kuuteen. Nyt siis on melkeen ihmismäinen olo.

Totorolta on alkanut turkki lähteä, joten sanomme hyvästit lähiaikojen näytelmille. Vielä tuo näyttää ihan siedettävältä, vaan pari kaljulaikkua, enemmänkin varmaan Gretan nyppimiä kun meikäläisen, mut kohta se on Totoro kun kapinen rakki, ellen nypi sitä kaljuks. Näillä pakkasilla ei tuo kaljuosastokaan oikein houkuta. No se taas pidentää turkin "kuntoutumista". Jätämmä siis ehkäs ne näyttelyt ihan suosiolla tältä keväältä, ainakin Totoron kanssa.

Viivi on jo kun kapinen rakki. Siltä on selkäkarvat nypitty, mut kyljissä lekuttaa "helmat" ja hännänjuuressa on yks karvapesäke. Niin ja kaula on nyppimättä, sieltä kun ei karva tahdo oikein irrota. Sitä jaksan Viivin kohdalla ihmetellä, että minkä ihmeen takia sillä on maha nykyään ihan kalju, siellä on joku sellanen hento villa, muttei turkkia. Kyllä sillä nuorempana turkki kasvo mahassakin. No kun ei mitään ihoärsytystä tms. näy, eikä karvan puute Viiviä vaivaa, niin mitäpä tuosta, kalju tai ei.

Arska se vasta vinkeen näkönen onkin. Oon tehnyt ensi harvennuksen turkissa, siis leikannut vaan saksilla sieltä täältä huis hais, ja nyt ois syytä ryhtyä siistimään tuota aika hmmmm mielenkiintosta jälkeä. Arska nuortuu aina vuosikymmenen kun turkki leikataan, vaikkei se Arskasta vähemmän äijää tee, se on aina tosiäijä, eikä siitä muuks muutu. Painoa Arskalle on päässy nyt vähän kertymään, eilinen puntaritulos oli melkeestä 15 kg. Huh. Täytynee siirtää Arska jollekin vähän kepeemmälle ruualle, eiköhän se kävis vaikka veteraaniruoka jo Arskalle kun ikää on yli 9v.

Tiuku on komeessa turkissa, erityisen komee on Tiukun häntä, kunnon huiska. Murun turkki on alkanut kasvaa niin, että rouva näyttää jo ihan koiralta. Häntä tosin on vielä surkee luiru. Cello on edellee silittämättä siisti, sillä on niin ihana turkki, aivan taivaallinen; aina siisti, vaikkei sille tee kerrassaan yhtään mitään. Niin ja Greta on vielä pentuvillassa, joka kyllä on jo alkanut kummasti rapista (lue: tarttua vaatteisiin).

Karvojen keskeltä kaikille tasapuolisesti: Hyvää yötä!