Jyrsimen melua ja muuta menoa

Keskiviikko-torstai yönä heräsin outoon ääneen. Kuuntelin hetken ja tein oletuksen: Greta jyrsii jotain puruluuta tai muuta sellasta takkahuoneessa. Ääni alko kuitenkin kuulostaa ihan liian monotoniselta ollakseen leonkerpeleen pentu ja puruluu... Päätin mennä kattomaan mitä takkahuoneessa oikein tapahtuu. Seisoin hetken pimeydessä (takkiksessa on pimennysverho) ja yritin hahmottaa missä Greta makaa jyrsimässä lattialistaa. Ei muuten onnistunut.

Lopulta sytytin valot. Greta makas keskellä lattiaa kyljellään, valojen syttyessä se nosti päätään sen näkösenä, että MITÄ?? Ääni puolestaan jatku keskeytymättömänä, se oli joku äärimmäisen kovaääninen hiiri välipohjassa. Enpä ihan het muista noin kovaäänistä jyrsijää, mistä lie ääni nappas niin hyvän kaikupohjan, ehkä patterista, nimittäin jyrsintä loppu vasta kun Greta päätti, että kun kerta tuli häirityksi, niin muuttaakin nukkumaan siihen patterin viereen ja kirjaimellisesti kaatui jatkamaan uniaan sellasella ryminällä ja patterin kolinalla, että jyrsin kaiketi katsoi parhaaksi häipyä moisen "elefantin" alta.

Nyt muuten on tukka hyvin, vaikkei näy kello, kun en sellasta käytä, vietin nimittäin torstain kampaajalla. No en ihan koko torstaita, mut melkein. Siis mullahan oli syksyllä upeet tumman oranssit hiukset, niissä ei ollut vikaa, mut sitten kun piti lähteä vaihtamaan väriä, niin mun hiukset oli päättäneet, että nehän ei luovu kauniista väristä vapaaehtosesti, väri ei vaan suostunut lähtemään ja noin 10 minuuttia mulla oli jopa vihreet hiukset. Lopulta kampaus saatiin siedettävään kuosiin ja pari kuukautta jaksoin "elvytettyä" väritystä ennen kuin nyt torstaina menin kampaajalle.

Torstain projekti oli huolellisesti suunniteltu, siis kampaajan puolelta. Hippasen jälkeen puolen kahden istuin tuoliin ja siitä se lähti. Puol kuuden maissa kotiin lähti onnellinen minä. Oon taas vaihteeks melkeen blondi, tai siis tummempi alta, vaalee päältä, vasen puoli on selkeesti lyhyempi kun oikea, oikee puoli on leikattu silleen ihanasti, siinä on lovea ja häntää ja silleen. Otsatukkaakin on vuosien tauon jälkeen jonkun verran. Oon tosi tyytyväinen.

Perjantaina innostuttiin sit lähtemään talvisaappaitten etsintään vanhimmaisen kanssa, niin juu ja oli KePo kuskina... En lopulta löytänyt sellasia kun oisin halunnut, tai joo löysin useemmatkin, muttei ollu kokoja. Jätin siis ostamatta ja yritän selvitä tästä keväästä noissa "hyvin tuuletetuissa". Vanhimmainen sit kyllä löys tosi makeet saapikkaat, mut kertokoon ite blogissaan jos tarpeelliseksi katsoo.

Greta ja sisaruksensa täyttivät perjantaina 4 kuukautta. Niin se aika kuluu. Otettiin Gretasta "virallisia" kuvia ja siis Gretahan oli ihan älyttömän yhteistyöhaluinen kuvattava... onneks vanhimmaisesta on kehittynyt loistava koirakuvaaja, jaksaa kärsivällisesti ottaa kuvan kuvan perään. Saatiin siis Gretastakin muutama ihan hyvä kuva, tässä yksi.



Tänään karvanen kello (Greta) soi puol kuudelta, joten käytin sen ulkona, annoin aamuruuan ja painelin nukkumaan. Puol seiskalta se soi uudelleen, jolloin tuupin KePon liikenteeseen. Puol kasin jälkeen soi sit karvaton kello ja piti rämpiä jalkeille. Jotenkin ois kyllä vielä nukuttanu, varsinkin kun toi aamu oli aika risanen.

Aika tarkkaan kymmeneltä seisottiin jonossa Minä olen -messuille. Täytyy sanoo, että järjestäjät vois joissain asioissa vähän miettiä miten ne asiat oikein pitäis hoitaa, jotta homma toimis kitkattomasti, eikä ihmisten tarttis laukata paikasta toiseen... No sisälle päästiin ja pari tuntia jaksettiin surffata pitkin poikin.

Mitä tarttu mukaan? Kiinalainen samakko tuulikello, feng shuin mukaan se tuo onnea ja vaurautta. Aika monta kiveä... juu, oon kivifriikki, mulla on kaks kokonaista laatikostoa kivikokoelmalleni, eikä nää kivet ainakaan vuosien saatossa vähene. Jotain aloe vera -juomaakin ostin kun sitä mulle suositeltiin (siis ei tuolla messuilla vaan ihan muualla), kokeilen, että onko sillä mitä vaikutuksia, positiivisia tai negatiivisia, kuulemma jollei oo tyytyväinen, niin rahat saa takasin. Sit kävin aurakuvassa ja vaikka tää oli eri tekniikalla kun joku vuosien takanen, niin värit oli kyllä samat.

Eikä tuo pieni lapsenlapsikaan jäänyt ilman tuliaisia, unisieppari ilman muuta, sellanen on meillä kaikilla muillakin, ollut jo vuosia, ja skeptinen KePokin uskoo sen vaikutukseen. Sit ostin hyllyyn odottamaan lapsille suunnatun satukirjan, tän sadun avulla lapsi oppii tunnistamaan 16 kiveä. Saan kai tosin ootella vielä tovin, että pääsen Miksulle satuja lukemaan, mut onpa valmiina. On mulla jo muitakin kirjoja, siis ihan uusia sellasia, oottamassa: on tottutarinoita, on kummitustarinoita, on yksisarvissatu, on peikkoja ja keijuja...

Iltapäivällä saatiinkin sitten vieras, kas tässä hän jo lähtötunnelmissa.

Juu, oli hällä vanhempansakin mukanaan

Ai niin, se outo otus. Se muodostuu läjästä sekalaista tavaraa, jota oli kertynyt epämääräiseks kasaks odottamaan, että joku siirtää kaiken omille paikoilleen, ja aika uskomatonta tavaraa sitä kasoihin kertyykin. Tässä siis vielä "oudon otuksen ratkaisu".



Otin otuksesta vielä tarkankin kuvan, ehkä helpompi hahmottaa otuksen rakenne.





Ai niin ja täytyy toki onnitella Vipua ja Kujetta, Amandaakin, taustajoukkoineen tän päivän agimenestyksestä, vaikken vielä olekaan mitään virallisia tuloksia saanut, joita tässä julkasta. Ehkä ne älytään lähettää mullekin, ainakin toivossa on hyvä elää.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille!