Gertrud kaamea ja Ajan pyörä

Tää viikko on ollu jotenkin uuvuttava tai siis ei kai viikko oo ollu sen uuvuttavampi kun mikään muukaan viikko, normi-ihminen kaiketi hyvin pärjää viiden tunnin yöunilla ja pikkutorkuilla just ennen kun kello soi... toisaalta mä en oo mikään normi-ihminen. No joka tapauksessa tällä viikolla on väsyttäny koko rahan edestä. Keskiviikkona menin nukkumaan jo iltakasilta kun aivoissa ei enää liikahtanut lehtikään. Tänään vedin pikkutirsat sohvalla kotiin tultua. Tulis jo kevät ja aurinkoa.

Greta on tullut "siihen ikään". No siihen ikään kun se keksii kaikkea kivaa ja alkaa yltää pöydille. Ensin Greta keksi, että minkä ihmeen takia ulkoa tarttis tulla sisälle kun ei siellä oo (Gretan mielestä) kylmäkään. Se alotti homman jallittamalla KePoa, joka sit hermostu ja jätti Gretuliinin ulos, kehotti mua hakemaan koirani pihalta. No täähän oli just sitä mitä Gretuliini oottikin; actionia elämään ja vapaus valita tullako vaiko ei ja kenen matkassa.

Tuloksesta innostuneena Greta kokeili hommaa seuraavaks vanhimmaiseen, tulos vaan ei ollu yhtä hyvä, koiraperheen kasvattina on vanhimmaiselle periaatteet selvät, joten vanhimmainen raahasi Gertrud Ketterän sisälle jollain ilveellä, kantamaan sitä ei enää oikein kykene. Vaan Greta ei pienistä masennu, uhri nro kolme olin minä. Aamuyöllä keskenunienpissillä; miks ihmeessä mennä sisälle, ulkonakin voi nukkua ihan yhtä hyvin. Error, error, tilt. Greta "pääsi" vähemmän helläkätisesti raahaten (en mäkään sitä enää jaksa nostaa) sisälle. Sen jälkeen on taas ollu helpompaa, jopa KePolla.

Greta on nyt myös keksinyt, että hahaa, hänpä yltää pöydälle ja apupöytienkin reunoille. Mikäs sen mukavampaa. Täytyy tarkkaan kattoa mitä pöydän reunalle jättää ja on oltava haukkana vahtimassa, että ehtii kieltämään. KePo vaan usein unohtaa, että Greta on vaan 4kk, ihan pentu vielä, utelias ja leikkisä, ilonen ja kokeileva... KePo jotekin aattelee, että Greta on jo aikunen ja kouliintunut. Tänään se sit kostautu.

KePo luki kirjaa olkkarissa ja KePon känny soi keittiössä. En kyllä tajuu miks se kirja piti ottaa mukaan keittiöön, mut sinne se kuitenkin meni KePon matkassa. Kuulemma pisti sen pöydän reunalla, ehkä, mut jäikö se "liian reunalle", putosko peräti vaan kun Gertrud vähän sitä haistoi... KePo seisoskelikin varsin liki Gretaa, että ois luullu vähän kattovan. Miten se menikään; miehet kykenee tekemään vaan yhtä asiaa kerrallaan...

Yhtä kaikki seuraavaks mä katon, että mitä hemmettiä Gertrud riepottelee hirmu tohinalla. MUN KIRJAANI, Ajan pyörän yhtä osaa. Sitä ei joskus edes ymmärrä kuin ketterä ja nopee ihminen voi olla kun tarve vaatii. Toki toruin Gretaa, kun sen kirja suussa kiinni sain, ja Greta-raasu kun ottaa asiat aina hyvin vakavasti, niin se kävi hyvin pahoilla mielin olevan näkösenä maate keittiön lattialle. En kuitenkaan osannut olla kovin vihanen Gretalle, sehän on vasta pentu ja sen puuhia pitää vahtia, jotta sen voi opastaa toimimaan "oikein", leikkimään sille annetuilla tavaroilla ja jättämään kaksjalkojen kamat rauhaan. Kyllä Greta sen oppii, Greta on oppivainen napero.

Eipä asialle enää mitään voinut, kirja oli pilalla. Mun kannaltani onni onnettomuudessa oli se, että kyse oli tuoreesta kirjasarjan osasta, nimittäin joitakin osia on varsin vaikea saada mistään tai niistä voi joutua maksamaan joltisenkin summan. Ja harva muu "maallinen tavara" on mulle niin tärkeetä kun kirjat, eikä nekään oo kovin tärkeitä, arvokkaimmat asiat elämässä nyt vaan yksinkertaisesti ei oo materiaa.