Se on sit syksy

Se on sit syksy kun koulut alko. Vanhimmainen jatkaa vaatetusalan artesaaniopintojaan, nuorimmainen puurtaa datanomiopintojensa parissa ja Totoro alotti agilityn. Itelle en oo mitään vielä keksiny, mut ehkä on viisainta olla keksimättäkin tässä tilanteessa, meinaan että jos niitä pikkutassujen tepsutuksia...

Totoro tosiaan oli tänään alottelemassa agia ihan, ihan, ihan perusteista ja alkeista. Silleen sen halusin, vaikka ehkä pojassa ois ollut potkua toisenlaiseenkin starttiin. Yks kotiläksy on istuminen, sehän on ihan tuiki tuntematon käsky tollasella "näyttelypuudelille", vaan äkkiä idea Totorolle selkis, sai oikein kehuja nopeista hoksottimistaan. Toisaalta osaahan herra avata ovia ja porttejakin, että ei kai istuminen sellaselle voi olla ylivoimasta.

Sit harjoteltiin käden seuraamista, siihen kuulemma pitää kehitellä käsky, Totoro kyllä hienosti seuraa ja irtookin, että kai se on hyvä se. Sit opetellaan vielä leluasioita, että voi tarvittaessa palkata myös lelulla. Siinä meille onkin jo yhdelle viikolle varsin pal harjoteltavaa, mut tuo oppi ei mene hukkaan vaikkei ikinä Totoron kanssa agista innostuttais, noita oppeja voi käyttää monessa.

Missi on edelleen aika vaisu, olin jo aamulla ihan varma, että saan tilata hälle viimesen matkan. Nyt illalla kuitekin oli vähän pilkettä silmäkulmassa, toivottavasti ei oo tilapäinen ilmiö, niin kovin mielelläni Missin pitäisin vielä. Jatkamme päivän kerrallaan, vaikka niihän se koko elämä kulkee, päivän kerrallaan, sen kun vaan muistaisi ja eläisi ne päivät jokaisen just sillon kun ne kohdalle tulee, eikä eläis eteen- eikä taapäin.

Cello on kiertynyt jollekin kierroksille Murun juoksun myötä. Kovasti yrittää löytää itelleen täältä juoksusen nartun, eikä se haittaa, ettei nartulla oo juoksuja, just sai käsilaukusta kun yritti astua Viiviä. Tänään huomasin herran tiputtavan lattialle, ei tosin sit enää sen jälkeen vaikka paperin kanssa tarkastin Cellon värkit. Täytyy nyt olla tarkkana, ettei tuu mitään eturauhasvaivoja tai jos tulee, niin se on pallit pois sitten, vaikka se tarkottais, että enempiä pentueita ei ikänään enää tulis. No toivotaan, ettei ollut enne moisesta...

Joskus, kun näitten kaikenlaisten ongelmien kanssa painii, sitä miettii kuin pal helpompaa ois kun ei ois ensimmäistäkään elukkaa talossa tai korkeintaan pari.