Eka loman jälkeinen viikko

Ekasta loman jälkeisestä viikosta selvitty, aika rankkaa kyllä oli, tais lomalla päästä vuorokausirytmit vähän vipsahtamaan. Tästä sit suunta vaan ylöspäin, niin itellä kun koirillakin, jotka muuten eivät ollenkaan oo voineet käsittää, että minkä ihmeen takia pitää nousta niin aikasin. Onneks pissiminen rajottu yhteen päivään, maanantaihin, oli siis varmaan joko mielenosotus tai sitten vaan kertakaikkiaan rytmit oli koirillakin pikkasen sekasin.

Akutäti oli tiistaina, se piristi kummasti. Mennessä oli veto ihan veks, mutta kotio päin ajellessa tuntu jo melkeen pirteeltä. Hammaslääkärissä tuli käytyä ja se uusittavan kuntonen vanha paikka tuli vaihdettua. Seuraavan kerran (toivottavasti) joutuu suutaan ja hammaskalustoaan esittelemään joskus noin vuoden kuluttua.

Yön yllätyksiäkin tuli koettua. Jos vieressäsi yleensä aina nukkuu karvanen nelijalkanen ja sitten se äkkiä ei olekaan siinä, niin kannattaa olla varovainen. Toki voi olla vaan kuuma ja turkillinen siirtyy lattialle... Syy voi kuitenkin olla ihan joku muu. Tällä kertaa vieressäni koisiva karvajalka oli oksentanut sänkyyn ja sitten poistunut siitä oksennuksen vierestä nukkumasta, täysin ymmärrettävää, eihän sitä nyt yrjölätäkössä voi nukkua. Arvatkaa kuka sit kierähti siihen oksennukseen kun nous punkasta? Oksu onneks oli niin reunalla, etten ollut siinä sentään koko yötä pyörinyt. Joskus aina miettii, että oisko koirat sittenkin viisainta pitää pois punkastaan.

Murun osalta pullat on uunissa eli lemmenloma oli onnistunut. Täytynee päivitellä lähipäivinä kotisivuja asian tiimoilta ja laittaa vähän kuviakin pariskunnasta. Ultrassa käydään noin neljän viikon kuluttua katastamassa, jotta oisko niitä murusia tulollaan. Toivottavasti on.

Se mun it(ftp)-ongelma jäi ratkasematta, ei tällasta ongelmaa kuulemma voi olla olemassakaan, paitsi, että on. No yli neljännesvuosisadan mittasella atk-kokemuksella tää ei järkytä maailmankuvaa: aina löytyy ongelmia, joitten ei pitäis olla mahdollisiakaan, eikä niitä kukaan koskaan saa ratkastua, tai ainakaan tässä elämässä. Siinä kohti pitää aina osata nauraa niin itelleen kun ongelmallekin.

Tänään oltiin Tuomarinkartanossa näytelmissä Viivin ja Totoron kanssa. Murun juoksut, tai joku muu, oli pistänyt Totoron nupin ihan sekasin. Pöytä meni mallikkaasti, että ehkä voin jo aatella sen ongelman olevan taa jäänyttä elämää (seuraavaan ELL käyntiin asti), mutta sit se muu osasto. Tai no seisominenkin meni välttävästi, ravaamisesta tuli ehdot. Siis mistä ravaamisesta vois kysyä. Totoro ei ravannut varmaan yhtään askelta (jos joku näki sen ravaavan ees pari, niin kiljaskoon), Totoro loikki, Totoro pomppi, Totoro hyppi, Totoro hyökki, Totoro sinkoili... Niin ja Totoro yritti kaapata tuomarin vinkulelun kun tämä tuli sitä Totoron eteen vinguttelemaan.

Herra Pomppu sai silti EH:n (oli ilmoitettu junioriluokkaan toisin kuin veljensä). Tästä osasta arvostelua löytyy mun päivääni onnellistuttavat asiat (se tosin ei oo toi epäsäännöllinen liikunta):
Liikkuu epäsäännöllisesti, mutta koira on vielä käytökseltään pentumainen, leikkisä ja iloinen. Hyvässä kunnossa, kiinteä ja lihaksikas. Avoin ja itsevarma.

No Viivi sitten. Viivi on tuomarin mielestä lihava ja aivan liian lyhyessä turkissa, joten EH tulla pätkähti Viivillekin.

Veikko (Kipazin Mentha Cardiaca) puolestaan kunnostautui koko rahan edestä, niin kauniisti pöydällä, niin upeesti maassa seisoen ja ravikin meni mallikkaasti. Eipä ollut tuloskaan huono NUO ERI, NUK1, PU2, varaSERTI. Onnittelut Veikolle ja kotijoukoilleen; ootte tehneet upeeta työtä!!!

Syksy lähestyy ja koirakoulujen koulutuskalenterit on ilmestyneet. Jonnekin pitää ittensä aina tunkea ja Tiuku lähtee KePon ohjauksessa pentujatkokurssille, joka alkaa 22.8. Päivä on siitä passeli, että pääsen itekin varmaan mukaan ainakin osalle kerroista, jos sais vähän kuviakin.

Totoro on ilmotettu agilityalkeisiin, mennään kattomaan onko se meitin juttu vai katotaanko jotain muuta. Arskan kanssa tekis mieli lähteä PK-jäljelle taas kerran, mutta toisaalta osaisin kyllä itekin niitä jälkiä tehdä, ettei siitä huvista tarttis kurssimaksuja maksella. Cellon kanssa on ooteltu, että oisko koiratanssiryhmä vielä hengissä ja sattuuko se taas samalle päivälle kun meikäläisen menot, sen takia se keväällä jäi väliin, mut vielä ei oo mitään kuulunut. Viiville tarttis keksiä kuiva ja lämmin harrastus, sitä tuskin kiinnostaa rämpiä märässä mettässä... Muru saa kasvatella mahaa.

Että sellanen eka loman jälkeinen viikko Tuulensuojassa. Nyt taidan mennä vahtimaan, ettei KePo tuuperru tonne jonnekin pihalle, sitä kun pisti ampiainen huuleen... Käytin kyllä melkeen kaikki noitakeinoni, muttei se vara venettä kaada ja aurinkokin paistaa. Tuulensuoja toivottaa kaikille rentouttavaa lauantai-iltaa.