Hukkaantumiskonttorin musta aukko

Oon ollu laiska blogin kirjottaja viime päivinä, jotenkin tekemistä on tuntunut riittävän, ettei oo koneelle kunnolla ehtinyt. Oon ollu laiska kotisivujenkin päivittäjä, mut siihen on hyvä syy, nimittäin kotisivut on muutostöiden alla (joita en tee ite). Vaikka muutos aikanaan näkyy toki lukijoillekin, niin suurimmat muutokset tulevat kuitenkin olemaan niitä näkymättömiä, helpottaa jatkossa sivujen muokkailemista tilanteen ja tarpeen mukaan (mulla on jo visioita...).

Viikonloppu, tai oikeestaan jo perjantaikin, hurahti synttäripippalo-osastolla eli KePo täytti vuosia. Ei meillä mitään megabileitä ollut, oikeestaan tosi sopivasti porukkaa, aika meni seurustellessa ja sumppia keittäessä.

Koirille viikonloppu oli tietty "rankka" kun väkee lappo koko ajan; aina kun sai yhden haukutuksi tuli seuraava, niinpä koirille jäi haukkuvaihde päälle ja ne kuvittelivat joka risausta seuraavaksi vieraaksi, se vähän rassas meikäläisen hermoa. Eikä koirien mielestä nukkumaankaan päässy ajoissa... Toisaalta herkkuja oli jaossa, melkeen jokainen anto jotain pöydästä. Onneks meillä noi koirat on teräsvatsoja, muuten ois voinu meikäläisellä hymy hyytyä.

Joskus sitä hämmästyttää ihan ittensäkin... erään koiraprojektin tiimoilta järki sai tänään selätysvoiton, ellei mitään yllättäviä aspekteja tule kuvioon mukaan. Vaikka kai se on vähän tilapäinen juttu, katotaan vuoden päästä uudestaan. Toisaalta toinen projekti makaa oottamassa, että tekisin päätöksen suuntaan tai toiseen, vaikka saattaahan se päätös tekeytyä ihan iteksiinkin niin, etten voi siihen edes vaikuttaa, ja on siinä vielä kolmaskin mahdollisuus, vaikken tiedä kuin mahdollinen se lopulta on. No katellaan.

Tänä aamuna päätin ottaa käyttöön uuden laukun, jonka tyttäret pisti mut ostamaan. Se sitten tarkotti, että vanhasta laukusta piti lapioida kamat uuteen ja vähän kattoo mitä kaikkee siihen matkalaukun kokoseen "käsilaukkuun" oikein oli kertynyt, kaikki se kama kun ei uuteen millään ois mahtunut. Kuin ollakaan kaiken muun rojuvuoren (harjasta kosteusvoiteeseen, särkylääkkeistä ompelutarvikkeisiin, heijastimesta fikkariin, kurkkupastilleista nenäliinoihin, jne.) lisäks laukusta löyty kirjekuori , jossa oli vastaanottajan tiedot ja ihan oikeen postimerkkikin valmiina, kuori oli myös liimattu jo kiinni. Mitä hemmettiä!!!

Avasin kuoren ja hups heijaa, siellähän oli näyttelyilmottautuminen. Kaikken näköjään VOI unohtaa, jos huonosti käy. Luulin, etten ollut ko. näyttelyyn Tiukua ilmottanutkaan, vähältä siis piti, etten maksanut ilmottautumismaksua kahteen kertaan, mut sit aattelin, että no ei ilmottauduta, paitsi, että siis olin periaatteessa jo ilmottautunut tai ainakin maksanut osallistumisen. Viimenen ilmopäivä nimittäin oli jo mennyt.

Soitin sit aamupäivällä järjestäjälle, että onnistuisko mitenkään, jos tälleen vähän myöhässä (perjantai oli vika ilmopäivä) tuuppaan kuoren postiin. Onneks oli "vaan" pentunäyttely, johon ei tuhansia tulijoita, joten sai luvan lähettää ilmottautumisen vielä tänään, kun kuitenkin maksu oli maksettu jo elokuun alussa. Isot käsilaukut on vaarallisia, niihin voi hukkua mitä vaan.

Vakuutusmaksun laskukin mulla oli kateissa, muistin viimeksi nähneeni paperin KePon kädessä kun soitti yhtiöön laskulla olleesta virheestä, sit ei mitään mielikuvaa. KePo kuitenkin sano ojentaneensa paperin mulle. Kävin läpi kaikki lippulaput, muttei vaan löytynyt, onneks eräpäivä on vasta syyskuussa... Kotitonttu sen sitten kuitenkin oli toimittanut kasaan takasin sillä aikaa kun käytii Ikeassa.

Nyt on enää kateissa lappu, jossa oli akutädille varaamani aika. Täytyy kai parantaa arkistointia.