Hellou ja hengissä ollaan, eikä ees valkotakkiset oo hakeneet mellastamasta Lepikontieltä... oon nimittäin onnistunut pysymään pois sieltä, vaikka se on vähän itsehillintää vaatinutkin ja varmaan taas joku päivä pinna palaa. Kävin kyllä vähän kattelemassa etuovi.comin antia...
Tänään oli akutätipäivä. Viittä vaille nukahdin mahalleen päin, enkä ois millään jaksanut nousta ja lähteä liikenteeseen, mutta eihän siinä mikään auttanut. Akutädiltä kauppaan, tosin ei pitäis koskaan akutädin jälkeen kuvitella pystyvänsä mihinkään aivotoimintaa vaativaan eli ois pitänyt olla ostoslista. No ei ollut. Lähinnä siis haalin leipää ja tän päivän safkat. KePo sit kotona totes, että no et mitään leivänpäälysiä sit tuonut... Voi kai sen leivän syödä päällysittäkin, eikö?
Kotiuduttuani pesin pyykkiä useemman koneellisen, tosin en vaaleita koska kannoin kaikki pyykit ulos narulle ja sehän voi käydä, että sataa, vaikka huomiseks on luvattu hyvää pyykinkuivatussäätä, tummat ei pienestä sateesta kärsi, siis tummu tai muutu raidallisiks. Enemmänkin pyykkiä oisin voinut pestä, mut aika loppu kesken. Nytkin ripustin viimosen koneellisen tossa vähän ennen puolta yhtätoista... siis just äsken. Latasin kyllä koneen valmiiks, tökkään sen aamulla päälle ja vanhimmainen saa ripustaa pyykit narulle kun kerta menee vasta iltaan duuniin.
Milkki on tervehtynyt ja tavallaan sille sairastaminen teki hyvää. Ai miten niin? No nyt Milkki on pal rohkeempi ja reippaampi kun ennen mahatautiaan. Koska oli harrastettava lääkitystä ja pakkoruokintaa, niin Milkki joutu joka päivä monta kertaa käsittelyyn. Ilmeisesti esim. nami-nami-puuron syönti oli positiivinen kokemus, joten nyt Milkki on sit tosi pal rohkeempi kun ennen sairastumistaan, on päässyt samalle tasolle kun Maija.
Sit oon keksinyt sellasen haaveen, että jospa edesmenneen Hempan lapsenlapsia. Tossa ois Milkki ja sit vanhimmaisella on iso-ego-Eemil, Hampan poika, josko, voisko... No katotaan, ei asia vielä kuitenkaan oo ajankohtanen, joskus tuolla loppuvuodesta aikasintaan. Ainakin yks potentiaalinen koti on ilmoittanut kiinnostuksensa
Muru puolestaan panttaa juoksujaan tai siis tekee ilmeisesti niin, ettei alota "kuten yleensä" vaan suhteutettuna edelliseen juoksuun, joka sekään ei alkanut "kuten yleensä". Tai sit Muru jää oottamaan Tiukun ekaa juoksua
Miks ihmeessä nartut muuttaa rytmiään aina kun mä alan miettiä niitten astuttamista, vaikka siihen asti oisvat olleet miten säännöllisiä tahansa 
No ei auta kun ootella, ei se kukkokaan käskien laula. Mut nyt ei kun nukkumaan, se on taas aamulla aikanen herätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti