Savu nousee korvista

Jos nyt vaikka yrittäis sanan tai pari naputtaa kun on saanut toteuttaa ilkeetä puolta itestään. Tai no tiedä onko se nyt niin ilkeetä pohjimmiltaan, meinaan alkaa nyppiä naapurin kakaroiden moporalli tossa Lepikontiellä; alamittaset kakarat vetää kun fittipaldit viimestä päivää eestaas, ei turvallisuudesta tietookaan.

Lopulta kyllästyin tälle päivää ja menin Murun kanssa tohon tielle vetämään vähän tottista (siis tie on meidän tontilla tästä kohti, joten sitä saa käyttää kun omaansa, joka se onkin, kunhan tiellä kauempana asuvat saa siitä kulkee, noi kakarat ei muuten ees asu siellä kauempana) ja keräilemään voikukanlehtiä marsuille. Tietty joku niistä järjenjättiläisistä lähti kaasuttamaan meitä kohti kun heikkopäinen ja paino vaan lisää kaasua. Arvatkaa väistinkö? EN. Otin tukevan haara-asennon siihen keskelle tietä.

Huomautin kersalle, ettei todellakaan tartte ajaa niin lujaa. Mitä mulla on kokemusta noista riemuidiooteista, joiden päivien ilo on ajaa eestaas, niin tuskin siitä mitään apua oli pitkän päälle, mut tulipa tehtyä. Ja teen varmasti uudestaankin jos tarve vaatii. Saattaa olla, että mulla on äkkiä kovin iso into kouluttaa koiriani tossa tienpätkällä... Tai jos alkasin puolestani kaasuttamaan traktorilla rallia.

Äh, ei pitäis vajota samalle tasolle, näin se on, mut kun suututtaa. Miksei ihmiset pidä huolta lapsistaan. Toikin on yleinen tie, mitä jos jotain sattuu kun siinä ajetaan sen kun helvetinkoneet (ei ne mitään vakimopoja oo, vaan jotain ihme viritelmiä, joista lähtee meteliäkin enemmän kun omiks tarpeiks) kulkee? Mulla kuitenkin on se käsitys, ettei alamittasella tohon oo mitään asiaa mopolla kaasuttelemaan sen enempää kun tonne isommillekaan teille.

Ellei ketutuskäyrän korkeutta huomioida, niin muuten menee ok. Oli taas ihana huomata kuin helppoa on kulkea leonkerpeleen kanssa, se kun kuuntelee ja kuulee, eikä hillu ja heilu, ei kiihdy nollasta sataan sekunnin tuhannesosassa eikä pompi, varsinkaan Muru. Otettiin vähän maahanmenoa, paikalla oloa ja seuraamista. No ei todellakaan mitään tottiskisatasoa, ihan sellasta arkitottista vaan.

Tiuku kunnostautu ja löysi linnunraadon. Aika ison sellasen, KePo epäili, että se oli tikka. Onneks huomattiin sattumalta, että Tiukulla oli jotain outoa suussaan kun se kaahasi meidän ohi tossa pihalla, joten saatiin raato pois nuoren neidin hampaista. Kaikkia herkkuja se luonto lapsilleen tarjookin.

Vaan jos nyt menis saunaan rauhottumaan, tulis ehkä uni paremmin.