Järjenjättiläinen ja nuhanenä

Totoron silmä näyttää jo tosi hyvältä. Yhtä tuskaa on kyllä keksiä miten lääkettä lappaa vajaan viiden tunnin välein Totoron silmään, tai siis molempiinhan sitä kyllä laitetaan, vaikka se toinen onkin ollut koko ajan aika siisti. No yöllä se hoitu sillä, että pistin kellon soimaan. Tosin en kyllä pal nukkunutkaan koskapa Totoro hyppi koko ajan sänkyyn, pois sängystä, sänkyyn, pois sängystä. Ehkä silmiä särki ELL:n käsittelyn jäljiltä tai jotain.

Duuniin en Totoroa kuitenkaan lopulta ottanut vaan starttasin aamuni tavallista myöhemmin, siinä mulle jo duunipaikan pihalla vinoiltiin, että oon myöhässä. No tavallaan joo, yleensä kun kaarran pihaan seittemän ja puol kaheksan välillä. Ja koska molemmista päistä päivää ei kannata myöhästyä, niin lähdin vähän aikasemmin töistä ja siis normaalimittanen päivähän mulla on 6 tuntia ja ruokatunti, sekä motaria paahtaen noin puol tuntia eestakaseen matkaan. Seuraavat pari päivää Totoron päivätipat huolehtii vanhimmainen ja sit jo oonkin lomalla kippaamassa tippoja Totoron silmiin. Onneks Totoro antaa tosi hyvin laittaa tipat, varsinkin kun heiluttelen paria Frolicia...

Juu, sit Cellon toinen silmä punotti tänään, toivottavasti ei Cellokin saa tota samaa silmätulehdusta, vaikka eipä se mikään ihme ois kun vehtaavat aina likituntumassa Totoron kanssa ja nukkuvat välillä poski poskea vasten. Toisaalta Totoro nukkuu välillä poski meikäläisenkin poskea vasten, että minkähän takia mun silmät sit kutisee ja on "hiekkaa täynnä"...

Eikä siinä vielä kaikki; vanha rouva Aasa aivasteli viime yönä. Siinä sit heräsin vuoroon Aasan aivasteluun ja Totoron loikkimiseen ja aamulla näytin tosi hurmaavalta tukka pystyssä ja silmät turvoksissa.

Aasan aivastelu on aika lailla toennut päivän kuluessa, mutta nenä Aasalla on tukossa, hengittää suun kautta, luulen, että kuumemettakin on nyt illan pitkin vähän noussut, en tosi mitannut, fiilis perustuu ihan vaan näppituntumaan. Täytyy kattoa miten yö menee, mitata aamulla lämpö ja kattoa muutenkin miltä huomenna näyttää, mut voi hyvinkin käydä, että pitää mennä Aasankin kanssa ELL:n vastaanotolle, Aasa on kuitenkin jo mummokoira, ei kunto enää sama kun nuorena, pitää siis mennä eikä meinata.

No kun koiralaumassa joku pöpö riehuu, niin aattelin, että kosteella ja viileellä säällä voi olla osuutensa ja sain kuningasajatuksen laittaa tuli takkaan. Tai siis KePo sen tulen laitto, mut idea oli mun, enkä tietenkään älynnyt sanoa, että takkaan tungetut paperit kannattais ehkäs ottaa ensin sieltä pois ja sit asetella asiallisesti puiden kanssa. Toisaalta se nyt ei ois vetoon vaikuttanut kumminkaan, mut oispa saanu takan nopeemmin sammumaan siinä kohti kun savua tunki luukun raoista, leivinuuniosan luukun raoista, hormiluukkujen raoista ja pellin reiästä sekä tuhkaluukun raoista.

Havahduin siis sohvalta, jossa riekuin Totoron kanssa, outoon savun katkuun ja ei kun jokainen ikkuna ja ovi auki mitä talosta löyty, näinhän talo kummasti lämpiää ja kosteus katoaa taivaan tuuliin ihan kirjaimmelisesti... tai sitten ei. Taistelin ensin itekseni takan kanssa, tuloksetta. Sit suutuin ja painuin pihalle koirien kanssa. KePo viritteli jonkun puhaltimen ja sai lopulta takan vetämään. Savukin haihtu aikanaan ja sain ikkunat ja ovet kiinni, pääsärky kuitenkin jäi, siihen autto särkylääke. Koirat pysytteli onneks pihalla siihen asti kun huutelin ne sisälle ja siinäkin kohti ne tulivat kovin hitaasti ja epäluulosesti, viisaita otuksia toisin kun emäntänsä...

Tulen laittaminen takkaan ei pohjimmiltaan ollut huono idea, toteutus vaan nk. pissi kintuille. Vaan työ tekijäänsä kiittää ja kaiken hässäkän jälkeen oli ihana katella kuin Cello ja Totoro nauttivat tulen lämmöstä oikein antaumuksella. Makasivat molemmat kyljellään takan edessä ja näyttivät niin onnellisilta kun olla ja osaa.

Tää on taas tätä, koirallista elämätä. Tuulensuoja siirtyy yöunille, kunhan ensin pistän Totorolle tipat ja säädän kellon soimaan aamuyöllä... Toivottavasti sais kuitenkin nukkua ja toivottavasti talossa ois huomenna vaan terveitä koiria ja ihmisiä.