Tyhjää täynnä

Kun on ollut koko viikonlopun liesussa, niin maanantai on uskomattoman väsyttävä päivä. Aamulla ei jaksais kömpiä jaloilleen ollenkaan ja aamupäivä työpaikalla menee herätessä, iltapäivä ruokailun väsytyksestä toipuessa ja sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Täytynee tänään yrittää ajoissa nukkumaan, toiveita ainakin olis, kun ei kello oo vielä pal mitään, mutta tunnen itteni sen verta hyvin, että on tosi epätodennäköstä, että olisin nukkumassa kovinkaan hyvissä ajoin.

Ja olikos täällä uteliaita?? Tänään oli siis Murun ultra. Eläinlääkärissä oli melkeestä ruuhkaa ja Muru vielä täytti puoli odotushuonetta. Onneks eläinlääkäri ei ollut myöhässä, istumapaikkojakaan kun ei juur ollut. Murun saaminen ultrausasentoon olikin sitten oma ohjelmanumeronsa, Muru kun oli päättänyt, että homma tulisi hoitaa siten, että hän istuu. Lopulta ELL pääsi alottamaan varsinaisen työn ja toimen.

Lopputulos oli vähän masentava: mitään ei näkynyt eli mitä todennäköisimmin ei pentuja tällä kertaa. Tietty sitä olis toivonut, että pentuja olis tullut kun Ruotsiin asti lähti, mutta tää nyt kertakaikkiaan vaan on näitä kasvattamisen iloja tämäkin.

ELL tosin oli sitä mieltä, että kannattaisi ehkä ultrata viikon päästä vielä uudestaan, ihan varmuuden vuoksi, ettei ole pentuja piilossa jossain kun kuitenkin on iso koira ja just vasta se neljä viikkoa astutuksesta. Tässä tapauksessa taidamme tehdä kuten ELL neuvoi. Muuten vois vaan ootella, luottaa siihen, ettei ELL erehtynyt ja kattoa kuin käy, mutta kun on ne länderipennut tulossa, joten mikään yllärisynnytys ei sovi kuvioon. Meinaan jos pentuja tulis, niin olis katottava, että on apujoukkoja, jotta riittää hoitajat Chilille ja pennuilleen sekä kätilöt Murulle. Ei siis ylläreitä vaan varmuuden maksimointia.

Siinäpä ne tän päivän tärkeimmät. Nyt mä yritän ihan aikuisten oikeesti päästä nukkumaan vähän normaalia aikasemmin, joten Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä.