Varmuuden vuoksi

Aamu alkoi lekurista, siis ihmissellaisesta vaihteeksi. Työterveys huolestui mun terveydentilastani, eikä nyt ihan syyttä myönnettäköön, ja mulle olis välttämättä haluttu pukata lääkitystä, mutta ei tutkia ennen hutkimista. Tästä suivaantuneena painelin omalääkärille, olen nimittäin sitä mieltä, että ENSIN tutkitaan, sitten mietitään riittääkö esim. elintapojen muutos ja vasta sitten lääkitään, jos tarvetta on, siis tässä mun tapauksessani, toki on sairauksia, joissa lääkitys on alotettava heti.

Omalääkäri määräsi läjäpäin labrakokeita yms. tutkimuksia. Nyt oli tulosten kuulemisen vuoro. Lopputulos: ei lääkitystä. Jess!!!! Tosin oon kyllä tehnyt pienen elämäntaparemontin ja siis jättänyt suklaan melkeen kokonaan pois. Sen seurauksena kolesterolit on pudonneet kaks yksikköä ja ovat nyt melkeen normaalissa. Pienestä se voi joskus olla kiinni. Tai ehkä se mun suklaansyömisenmääräni ei nyt niin kovin pieni ollut...

Siinä lekuriin pääsyä odotellessani muistin, että on muuten jäykkäkouristusrokotuskin jo ikivanha, otin sen samalla kun nuorin kävi vikaa kertaa neuvolassa eli vuonna 1996. Kysäsin vastaanotosta, että onnistuuko rokotus ihan tosta noin vaan (lääkäri ei rokotusta anna vaan terveydenhoitaja) ja mulla kävi tuuri: sain uusittua jäykkiksen. Normaalisti sitä varten on tilattava aika, mutta nyt terveydenhoitajalla sattui olemaan sopiva rako yhtä piikitystä varten.

Huomasin jännittäväni pistosta kun pikkukakara, piti ihan muistuttaa itteään, että haloo hei, sä käyt akupunktiossakin, et sä mikään pikkikammonen ole, relaa vähän. Ei muuten sattunut se rokotus yhtään, eikä käsikään ole tullut kipeäksi, vaikka siitä varoteltiinkin.

Iltasella sain itteni viimein raahattua Honkkariin, KePon patistuksesta tosin, muuten olis varmaan reissu jäänyt. Ostin nipun CD-levykkeitä ja illan pitkin alottelin sitten valokuvien arkistoinnin levykkeille. On mulla kaikista kuvista "käyttö-CD:t", mutta kun kovon tila alkoi huveta uhkaavasti, niin piti ryhtyä sitten tähän äärimmäiseen projektiin: kuvat "arkisto CD:lle" ja sitten deleteä kovolla. Tossa sitä sitten onkin projektia taas muutamaksi päiväksi.

Samalla reissulla kävin M&M:ssä kysymässä, josko Leonberginkoira-kirja olis jo tullut. No ei ollut, mutta lupasivat laittaa mulle sellasen sivuun, ettei joku sitä taas myy. Ja eihän sitä nyt M&M:stä ulos pääse ostoksitta, joten raahattiin nuorimmaisen kanssa kaupasta kissanruokaa, neuta ja Hill's säilykkeitä. KePo ootteli autossa kun tietty luuli, että me kysytään vaan sitä kirjaa... Lopulta unohdin kuitenkin marsujen aluset, joten marsuille koitti onnenpäivä: saivat heinää häkkinsä pohjalle. KePolle ei koittanut onnenpäivä: sai heinänuhaa (sen takia meillä on normaalisti jotain mörttiröpötyyppisä alusmateriaalia ja mä huolehdin heinän annostelusta).

Sarjassamme uskomattomia muutoksia: Murusta on tullut oikea sisänyynä, ei menis millään ulos ja kun Murun saa kammettua pihamaalle, niin olis heti menossa sisälle takaisin. Ja kun ovi avataan, niin Muru on se, joka ryntää ekana sisälle ovenkarmit kolisten, vaikka vois kuvitella, että viluset länderit olis jonossa ekoina.

Ai niin mä ostin taas yhden lintulaudan, toimiskohan tää kappale, ainakin näytti lupaavalta.