Akutätipäivä

Kappas mokomaa, se on sitten jo perjantai ja edessä on (melkeen) VAPAA viikonloppu. Ihanaa ylellisyyttä. Tosin kotona taitaa riittää tekemistä ihan kiitettävästi, joten tuskin sitä tulee vallan laakereillaan lepäiltyä. Mutta jos tänään alottas viikonlopun vieton vaikka kattomalla jonkun DVD-leffan.

Tänään oli "akutätipäivä", kävin akutätin luona leikkimässä neulatyynyä eli siis akupunktiohoidossa. Ihanaa kun aku oli perjantaina, saa sitten koko viikonlopun nauttia hoidon vaikutuksista, ah. Tänään tulikin jotenkin ihan mielettömän hyvä fiilis jo siinä pöydällä, neulat nahassa. Melkeen olis voinut kuvitella lähtevänsä leijumaan.

Ennen akua menin käväsemään M&M:ssä. Ajattelin, että tutustun uuteen Leonberginkoira-rotukirjaan, se kun on ihan selvällä suomenkielellä kirjotettu ja olis hyvä tietää uskaltaako sitä suositella kelleen. Kaikilla kun ei kielitaito taivu noihin englannin- ja ruotsinkielisiin, joita kyllä löytyy, niin olis tosi upeeta, jos olis jotain suomenkielistäkin suositeltavaa.

Putiikissa olikin suihketta ja vilskettä, väkeä yllättävän paljon. Tuttu paikka, joten suunnistin kirjahyllylle. Hyllyn luona oli muutakin porukkaa. Myyjätär tuli paikalle tuota pikaa ja kysyi voiko auttaa. Muut kieltäytyivät avusta, mutta minä kysyin kirjaa, kun ei se vielä siihen mennessä ollut silmiin sattunut. Myyjätär sanoi, että myi jo ko. kirjan. Täysin spontaani vastaukseni, jossa ei äänensävyjä säästelty, volyymi kyllä oli hillitty: "Ääk, miks sä sen myit? Mä olisin halunnut sen just nyt heti." Myyjätär ensin vähän häkeltyi spontaanireaktiostani. Muut siinä vieressä olleet sen sijaan yrittivät pitää pokkaansa parhaansa mukaan. Sekunnin epäröinnin jälkeen myyjätär purskahti nauramaan ja lupasi tilata lisää ko. opuksia.

Mulla on kirjoittamani, mielestäni varsin onnistunut, luonnekuvaus länderistä, siis sellainen pitempi oppimäärä kuin se rotuyhdistyksen sivuilla oleva. Päätin sitten vähän muokata ko. tekstiä ja jakaa sen aikanaan Chilin pentujen tuleville perheille, vaan kuinkas kävikään... Joo, teksti on tallessa koneella ja varmistuksetkin on otettu, joten no hätä. Oonpa vaan mennyt suojaamaan asiakirjan ja jos joku nyt vielä ei arvannut, niin enpä muista salasanaa, enkä ole sitä minnekään kirjoittanutkaan, että varmaan saan naputella ko. tekstin uudelleen, jos mielin sitä muokkailla. Onni onnettomuudessa on se, että mulla on ko. tekstin raakaversio tallessa, siihen kun muutaman muutoksen tekee, niin eiköhän se ole sitten sillä selvä. Mitä opimme tästä? Tuskin yhtään mitään

Ai niin, Murulle maistuu ruoka yhä edelleen, eikä maha turkin alla näytä kasvaneen yhtään, turkki kyllä on kasvanut. Tulis jo 12.2. Mutta olipa upea fiilis, yli 10 vuoden odotuksen jälkeen, nähdä oma kennelnimensä LeoNetin astutetut-sivulla. Vähästä sitä ihmispolo onnelliseksi tulee

Chilin tapaan sunnuntaina ja pääsen näkemään pyöristyneen pikkurouvan ihan livenä, kun meillä on "tapaa potentiaalisen pentusi vanhemmat" -päivä. Myös huomisella on omat treffinsä, niistä voi ehkä lukea paristakin blogista sitten myöhemmin