Sunnuntaisuhinaa

Aika kaoottinen päivä ja olo on kun osuuskaupan hoitajalla inventaaripäivän ehtoona: tuntuu lähinnä, että tätä päivää on riittänyt ainakin 56 tuntia ja pari päivää päälle. Pitäiskö tässä peräti loihea lausumaan, että onneksi huomenna pääsee duuniin lepäämään...

Aamulla oli aikanen herätys ja erinäistä ohjelmaa melkeen puoleen päivään asti. Sitten ehdin kotiin ja ei kun sumppia tulemaan ja känttyjä pöytään. Hetken onneksi ehdin istahtaakin ennen kuin vieraita alkoi lappaa tupa täyteen, keskimmäinen kun täytti vuosia ja kai se on tunnustettava, että meikäläinenkin. Tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin kummatkin synttärit on virallisesti vielä edessäpäin, mutta niin on Chilin synnytyskin, joten synttärit etuottia, synnytystä kun ei voi noin vaan siirtää, ainakaan tietääkseni.

Chili tuli kun ensimmäiset vieraat olivat jo saapuneet. Vähän tyttöä jännitti kun oli enemmänkin vierasta väkeä, mutta hyvin asettui sitten takkahuoneeseen, jossa yks ja toinen kävi pikku pullukkaa rapsuttelemassa ja jututtamassa. Lopulta paineli "pesäänsä" nukkumaan, totesi kai, ettei täällä meno ihan heti muuksi muutu. No nyt on jo rauhallista ja kaikki koirat aikasen rentoja, Chili myös. Tänään en kuitenkaan ala varsinaisesti "upottaa" Chiliä laumaan, koska päivä on kiristänyt kaikkien hermoja, vaan huomenna Chili vasta pääsee sitten liikkumaan ihan vapaasti. Tänään on oleillut takkahuoneessa, tuosta verkko-ovesta maailman menoa seuraillen, ja yöksi menee nuorimmaisen viereen nukkumaan, näin olen päättänyt

Väkeä riitti; sitä mukaan kun edelliset lähtivät uusia tuli tilalle. Toinen juhlakalu eli keskimmäinen lähti kotiinsa jossain vaiheessa flunssaan vedoten ja jatkoin yksin vieraiden vastaanottoa. Kuuden maissa alkoi uni painaa silmiä ja olis tehnyt mieli mennä nukkumaan. Kaipa viime yöstä kertyi sitten univelkaa kun nukutut tunnit jäivät tosi vähiin ja nekin vähät tuli nukuttua tosi huonosti. Lopulta viimeinenkin vieras marssi ovesta ulos. Siinä vaiheessa olin jo vähän piristynyt ja närästynyt, jälkimmäiseen auttoi Samarin. Päivän ruoka-anti ei terveellisyydellään voi hehkuttaa: voileipäkakkua, voileipäkakkua, täytekakkua, voileipäkakkua, juustopasteijoita... Uah.

Koirat on saaneet haukkua joka vierasta, tosin vieras vieraalta hakkuminen taukosi nopeammin, että jos vielä muutaman tunnin olis porukkaa lappanut ees taas, niin täällä olis varmaan ollut ihan hiljasta... tai no, toiveajattelua. Kyllähän reviiriä on vartioitava, vaikka se vaatisikin valppautta 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta uskokaa tai älkää; nyt täällä on väsyneitä nelijalkoja. Kaksjalkoja kanssa.

Pelästymäänkin ehdittiin: Viivillä oli verta kulmakarvoissaan ja muutenkin toisen silmän ympärillä. Vanhimmainen nappasi Viivin syliinsä ja menin syynäämään, että mistä veri oikein valuu. No ei mistään... Putsattiin karvat ja menin syynäämään muita: kellä on verta ja missä. No ei kellään. Lopulta "syyllinen" selvisi, siis mitä ilmeisemmin selvisi, Maltilla oli pienen pieni pistoreikä nenässä, mihin lie osunut. Siitä varmaan oli jossain välissä tullut jonkin verran verta. Ja kun kerta muita "syyllisiä" ei löytynyt, niin siitähän veri varmaan oli Viivin päähänkin pyyhkiytynyt.

Kameraa en sitten muistanut kaivaa esiin ollenkaan joten ei kuvia tällä kertaa. Huomenna vois vaikka Chilin masua kuvata.

Nyt saunaan ja oliskohan viisainta mennä myös nukkumaan saman tein, jaksais huomenna sitten töihin lepäilemään. Tuulensuoja toivottaa seesteistä sunnuntai-iltaa.