Arska 12v, Viivi 9v

Iipat on lähteneet, viimonenkin, ja kun pojat on vielä maailmalla, niin kyllä onkin hiljasta. Eikä tartte juosta ulkona vähän väliä. Hieroja jo ihmettelikin, että miks mulla on pohjelihakset niin hiiskatin jumissa. Ei auttanut kun todeta, että ois kuule sullakin jos juoksisit sata kertaa päivässä ulos ja sisään, sisään ja ulos 10 kiloa pentuja boxissa (mut hei, iipat oli käytännössä sisäsiistejä lähtiessään), vaikkei niitä portaita montaa olekaan. No ne "porraslihakset" ne kuulemma jumissa olikin ja sitä ihmetteli, et kuin ne silleen toimistotyöläisellä...

Ei voinut välttyä ajatukselta, et kaikki pentueet pitäis kasvattaa syksyllä. Nää naperot ei vierasta vesisadetta, ei kaihda lätäköitä, sateensuoja on niille tuttu juttu, pimeys ei pelota eikä pimeydessä välkkyvät autojen valot, ei hirvitä pimeydestä äkkiä ilmestyvät mustat ja isot kerpeleet (tuskin muutkaan jutut) ja vuorokausirytmi loistava kun eihän säkkipimeässä yöllä viitti leikkiä. Mut joo, kasvattajalle voi olla mukavampaa mukavammat säät ja sienettömät maat.

Messariinkin tuli pari koiraa sit ilmotettua, vaikkas ilmomaksu alkaa olla niin suolanen, et kirvelee. Olin jättäny ilmottautumisen ihan viime tippaan, kuis muutenkaan, ja tietty joku ihme ukkosmyräkkä juur silloin päättää seilata tänne päin, tai aika ohi se lopulta meni, mut pelkäsin, et jää ilmot tekemättä: katkee yhteys, menee sähköt...

Kun sit hirmu tohinalla sain ilmot tehtyä, niin johan seuraava yö täytty näyttelyunista. Fridan kiikutin siinä kehään ja se ei seisonut ollenkaan, kävi vaan kehään maate (ja kaik kun tietää länderin, niin tietää kuin tyypillistä tollanen on, hahhaa) ja minä yritän houkutella seisomaan, vaan ei onnaa. Tuomarikin oli vaihtunut toiseen.

Frida mitattiin (joo, on se pieni, muttei liian pieni) ja sen säkä oli 38,2 cm ja minä ilosena, että no sittenhän se mahtuu rotumääritelmään. Mut ei tuomari siitä niin ilahtunut, vaan jatko karuja arvostelujaan, kuulemma vaaleenpunanen nahka kuultaa turkista läpi ja jonkun hienon latinankielisen tautidiagnoosinkin tuomari Fridalle anto. No lopulta, kun kerta mahtu rotumääritelmään, niin sai varaCacibin, muttei muuta, jota siinä taivastelin kun eihän junnu voi sitä vastaanottaa. Näyttelyssä oli kaksi länderiä ja molemmat narttuja Frida ja Enni (terkkuja vaan Petra) ja lopulta Enni oli ROP ja Frida VSP. Että sellanen uni tällä kertaa.

Arskan 12-vuotissynttäritkin tässä juhlitiin, ihan vaan rauhallisissa merkeissä, vähän herkkuja ja siinäpä se. Tässä kuva synttärisankarista jälkivaljaissaan.


Ikääntymisen huomaa parhaiten siitä, että Arskasta on tullut aamu-uninen, sen mielestä on ihan turhaa nousta aamulla niin hirmu aikasin, hyvin vois nukkua kymmeneen asti. Toinen ilmiö on kuulon huononeminen, mutta se hoituu omaa ääntään korottamalla. Ja jotkut äänitaajuudet arvon herra kuulee edelleen erinomaisesti.

Onnittelut Arskan veljille Artulle, Attilalle ja Romille!! Romista jo kuvan sainkin, Artusta on kuva luvattu ja Attilan toivottavasti tässä vielä tapaan ennen joulua.

Viivi tais juhlia isäukkonsa synttäreitä vähän turhan rankasti

vai oisko juhlinut omia 9v-synttäreitään muutaman päivän etuottia, jaa'a mene ja tiedä.

Huomenna hammaslääkäriin, hampaasta kun irtosi pala paikkaa, vai olikohan se hammasta, no ihan sama, terävä se on kumminkin, ei onneks särje (ainakaan vielä). En kyllä saanut aikaa omalle lekurille, mut ehkä tuokin, jonka pakeille menen, osaa tolle jotain tehdä, jos vaikka hiois pyöreeks ellei muuta.

Blogi ei kuoleennu pentujen lähdön myötä, mut vähäks aikaa hiljenee kumminkin, kuin pitkäks sen päättää Luoja ja lääkärit. Pitäkäähän ittenne ihmisinä!