Tässä kuvassa ko. kuljetusväline, sisällä boxissa tosin M-pentue.
Suunnattiin pyörät jyristen ja loota täristen mökkipolulle sieniä pakoon, niitä kun alkaa olla koko piha ihan pinkeenään. Pennut ei olleet moineskaan mokomasta kuljetuksesta, vaan matkasivat stooalaisen tyyninä. Yritin valkata mahdollisimman kuivan näkösen paikan, jossa ei ehkäs ois sieniä, ees minikokosia, ainakaan paljoo. Sopivassa kohti boxi auki. Ipanoita ei yhtään vieras paikka hirvittänyt, ne painalsivat kopasta ulos ja liikenteeseen.
Käveltiin vähän matkaa mökille päin, sen jälkeen vähän matkaa kotiin päin ja sit aattelin viedä ipanat maakellarin kulmalta mettän puolelle. Sen verran vahtiva silmäni vältti, että vilkasin mettäpolkua, jotta se on pentukulkukelponen ja käännyin huutelemaan pentuja, niin jo Sienensyöjä on jonkun puolimädän sienennäkösen kimpussa, josta todellakaan ei enää nähnyt mikä se ehkä joskus oli ollut. Yäk ja kääk!!!
Ei kun pentu syliin ja sormet sen suuhun. En sieltä yhyttänyt sienenpaloja, mut mukelsi suutaan kuitenkin, eikä siitä sienenjämästä voinut sanoa oliko siitä syöty ja jos, niin kuin pal, joten ulkoilu jäi lyhyeen, pennut boxiin ja kipin kapin sisälle. Hiilitabut esiin ja sellanen ipanan kitaan, päälle ruutalla maitoa ja lopuks vielä homeopaattiset. Hyvin tuo näkyy voivan, ruokakin jopa maitto ja ehkei se ees syönyt yhtään sitä sientä, nuolas ehkä vaan, mut uhkasin silti, että se pääsee ulos enää vaan taluttimessa, kuonokopassa ja yksin...
KePo sit kommentoi, et jaa, no nytkö säkin alat ymmärtää miks pienetkin (ja nuoretkin) koirat tarvii kuonokoppaa...
No on me muutakin tehty kun taisteltu sieniä vastaan. Pennut on käyneet puntarilla ja kuunnelleet ilotulitusta ja ammuntaa. Pennut on tavanneet Miksun ja leikkineet Totoron kanssa ulkona. Muru puolestaan tapas sekä Miksun että Minjan ja mä taas tapasin kampaajani. Aika hyvä päivä siis.
Pentujen puolesta tervetuloa tontille kaikki vieraat ja tututkin.
Hei toi kaappas puuhamaan vartijan!!!!
Toi tyyppi aikoo viedä MUN kuorma-autoni!
Älä systeri välitä, anna sen puuhailla omiaan, se on ihan parasta niin, usko mua.
Jaahas, jaahas, tällanen ryhmä tällä kertaa. Alotetaas sit.
Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo, zumbaaaa!!!
Me osataan jo syödäkin, jos meitä vaan sattuu huvittamaan.
Muru-mummeli on ihan parhautta!
Eikä Totoro kauas siitä jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti