Kohti normaalia

Hengissä ollaan, vaikka täällä hiljasta onkin ollut. Koululääketieteen näkökulmasta olin bloggauskunnossa lojuttuani lasaretissa pari yötä, omasta mielestäni en ehkä ihan niin sukkelaan. Eka viikko ei ollut elämäni hehkeimpiä, ei todellakaan, enkä viime viikkoakaan kehumaan kävis. Nyt elämä alkaa taas kulkea, joskin ihan varmasti koko sairis toipumiseen tarvitaan, en enää ees epäile, saa nähdä riittääkö ees, että onneks en ilmottanut Messariin kovin montaa koiraa.

D-lapsoset on pärjänneet upeasti uusissa kodeissaan, kuvia ja kuulumisia on tullut tosi kivasti ja yritän kuvagallerioita päivitelläkin tässä lähiaikoina. Uusiakin pentusuunnitelmia on ilmassa. Kerpeleitten osalta Greta sitten kun hänen armonsa suvaitsee juoksunsa tehdä, mikään maailman säännöllisin ei neitonen nimittäin ole. Sulhokin on ollut valittuna jo hyvän tovin, joten ei kun ootellaan. Länderien osalta katsellaan kuin käy Pilan kanssa. Silmäpeili Pilalla on edessä tässä kuussa ja sen jälkeen on jossain kohti sulhasensa vuoro mennä silmäsyyniin ja vasta sitten ryhdytään näitä suunnitelmia julkistamaan. Minäkö taikauskoinen??

Tänään sain viimein kaivettua pentujen kuljetusboxin romuvuoren alta pesua varten. Kylläpä Hedda ilmestyi topakkana tarkastamaan mitä lootassa oikein oli sisällään, ettei siellä vaan pennut olleet piilossa. Vaan tyhjä oli boxi ja nyt siitä on pentujen hajutkin jynssätty pois. Vielä kun tuo kuivaa, niin pistän varastoon toviksi.

Kämppä on sen näkönen, että tänne on toimitettu parin kierrätyskeskuksen kaik kaupaksi menemättömät rojut ja sen lisäks muutama kassillinen pulloja ynnä vielä jotain ihan roskaakin. Ohhoijaa. Vanhimmainen on kyllä uuraasti yrittänyt pitää jonkin sortin järjestystä yllä... ainakin se on tiskannu ja laittanu ruokaa, ruokkinut koirat, ulkoiluttanut koirat, kantanut puita ja toiminut autokuskina. Pitäisköhän tilata siivooja... no ei, se kuitenkin vaan sotkis mun hienon, painovoimaa uhmaavan, arkistointijärjestelmäni.

Se hyöty on ollut siitä, ettei kykene oikein mitään tekemään, että oon tilannu jo melkeen kaikki joululahjat koluamalla aikani kuluks verkkokauppoja. Vois kai sitä aikansa paremminkin käyttää, mut kun ekalla viikolla tuli luettua, niin tuntu, et nyt vois tehdä jotain muuta. Että sit kun muilla pukkaa joulustressiä, niin meikä voi vaan nauttia olostaan.

Näillä eväin kohti normaalia arkea, hitaasti mutta varmasti.