Sienikoiran alku

Sää on ollut aurinkoinen suurimman osan päivää, kovin lämmintä ei kyllä ole ollut, muttei se enää hirmusti pentujen menoa haittaa, mielikseen lähtevät ulos viileemmälläkin, eikä ketään palele niin kauan kun vauhtia riittää ja sitähän tätä nykyä riittää, vaikkei ruokahalua riitäkään.

Iltapäivällä surffattiin etupihan sijaan takapihalle ja sehän olikin pennuista aika jännää, kopasta tultiin ulos etanavauhtia ja sen jälkeen piti ihan hissuksiin haistella ja ihmetellä, jotta mikä paikka se tämä nyt sitten on. Nokkospuskan nelikko toki löysi, kuis muutenkaan, ja jokainen ehti siinä piipahtaa, sitkeimmät sissit pariin otteeseen. Ei näytä kelleen mitään kutkaa jääneen.

Murukin oli takapihalla meidän kanssa ulkoilemassa. Onneks Muru on niin rauhallinen ja helposti ohjailtava, meinaan kokoero on niiiiiiiiiiin huikea, että tarkkana saa olla, ettei kukaan jää jalkoihin. Lopulta siirryttiin portin kautta etupihalle ja siellä ipanat porhalsivat kopasta ulos tuhatta ja sataa ja juoksivat pitkin pihaa hirmu höökää.

Viime aikoina Doratista on kehittynyt varsinainen sienikoira, ainoa vaan, ettei se tee eroa syötävien ja myrkkysienien suhteen, meikäläinen puolestaan tuntee lähinnä kanttarellin ja punasen kärpässienen, joten kauhunhetkiä riittää. Ja vaikka kuin sieniä kerää pois tontilta, niin taas seuraavan ulkoilun aikaan niitä on jostain siunaantunut, kun sieniä sateella konsaan.

Toiset kun leikkii, niin meikäläisen aika kuluu Doratin perässä juosten ja silmä kovana syynäten, koskapa arvon herra maistelee (ei sentään onneksi ole vielä varsinaisesti syönyt) kaikki sienet, joita löytää ja sehän löytää, löytää sellaiset pikkurillinpäätä pienemmätkin, sellaiset, etten ilman rillejä niitä ikinä löytäis.

Tänään Dorati säntäsi kärpässienen luo ja iski hampaansa siihen, vähänkö löysin itestäni lisävaihteen ja -vauhdin, Dorati kainaloon ja putsaamaan suuta hameenhelmalla kun ei muutakaan siinä nyt just käsillä ollu, paloja ei sentään suuhunsa saanut. Pohdittiin, että se on varmaan edellisessä elämässään ollut shamaani ja langennut loveen sienien avulla... Dorati osaa myös kyykätä kakalle ja samalla nuoleskella sieniä. Osaa myös riehua sisarusten kanssa ja samalla etsiä sieniä. Ihan uskomaton tyyppi, siitä varmaan sais ihan pro-sienikoiran.

Doris


Domino


Dops


Dorati


Me saatiin tällanen hieno talo tänään käyttöön


Possunkorvassa on imua