Sanomalehtimustetta ja joulun odotusta

Aika kiitää kohti joulua ja tekemistä tuntuu riittävän. Tätäkin tekstiä alotin jo, niin koska, maanantaina kenties... Ehkä sen jo kirjottamani tähän tällään kuitenkin, muutamin muokkauksin.

Oon tullut siihen tulokseen, ettei mun nykyinen duuni sovi mun vartalolle. Ai miks? No viikonloppuna selkä oli suorastaan hyvässä kunnossa, vaikka kökötin Messarissa, maanantaina elämä oli sit taas yhtä tuskaa... Käveleminenkin oli duunissa aika ajoin tosi vaikeeta ja koko ajan oli vähän sellanen fiilari, että koska menee jalat alta. Illalla sit taas selkä toimi melkeen moitteettomasti. Ota tästäkin nyt sit selvää, tai ehkä se ois vaan viisainta ettiä toisenmoinen duuni.

Maanantaina iltapäivällä kävin hoidattamassa jalkani penturumban jäljiltä. Oon kyllä yrittänyt niitä itekin saada kuntoon, mut kun ei selkä taivu, niin aika tuhoon tuomittua puuhaa. Vähän tosin nolotti kun sain seuraavia kommentteja: "en mä kyllä tätä kaikkea sanomalehtimustetta täältä saa pois, osa on imeytynyt tonne karheisiin halkeamiin", "sulla on täällä joku... tikku, tää on ihan puutikku", "mikä sulla tossa on, joku tikku kai sekin, no ainakin se lähti pois", "kyllä tää kuule tällä kertaa on ihan tarpeeseen tää hoito".

No nyt on jaloille tehty mitä tehtävissä on, kynnetkin on joulunpunaset. Sit ei kun tököttipurkit esiin ja hoitamaan jalkoja taas asiallisesti. Sanomalehtimuste tosin ei varmaan lähe kun kulumalla...

Tänään lähettiin vähän jo jouluruokaostoksille, hakemaan sellasta kaikkea mikä säilyy, kun ei kerralla kaikkea kertakaikkiaan jaksa kotiin raahata, meitä joulun juhlijoita kun on kuitenkin 7 henkeä, eikä kukaan ihan pieniruokainen. En tyytynyt pelkkiin kaksjalkojen ruokiin, vaan linnuillekin ostin ISOn säkin (tais olla joku 25 kg tai jotain sinnepäin) auringonkukan siemeniä. Kyllä niitä tirppoja aika lauma meitin pihassa pyöriikin ja ruokaa kuluu. Ihana niitten puuhia on katella, tulee vallan hyvälle tuulelle. Vielä tarttis hakee Gretalle ruokasäkki ja marsuille jouluheinät.

Vanhimmainen oli ostanu marsuille joululahjan, just sen, mitä oon käynyt PetPointissa kuolaamassa jo monta kertaa... Yritän muistaa oottaa lahjasta kuvan joulun aikaan, se on ihan ylimakee. Vanhimmainen oli ostanut lahjat myös kerpuilleen. Meikä sit on huolehtinut koirien ja Waldon lahjoista. Kaikki tarvii omansa, näin se vaan on.

Tänä vuonna oon kyllä onnistunut olemaan varsin "säästäväinen" kaksjalkojen lahjojen suhteen. Viime vuonna oli jo tarkotus, mut tilanne jotenkin karkas käsistä ja lopulta lahjoja oli varsin paljon. Tänä vuonna homma näyttää pysyneen hallinnassa ja jokainen saa noin kaks lahjaa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kiva keksiä kivoja lahjoja. No lastenlapsille sit...

Tänä vuonna oli tarkotus (taas kerran) ostaa valmiit laatikot, mut nyt oon alkanut miettimään, että jos tekis kuitenkin laatikot ite. Eihän niissä kamalasti oo tekemistä, siis jos ostaa valmista sosetta, sen kun vähän sekottaa ja tuuppaa uuniin. Sit joka joulu tarttee kokeilla jotain uutta. Meillä on ollut kaikenlaisia kokeiluja maksapasteijasta naurislaatikkoon tässä vuosien saatossa. Tänä vuonna aattelin, että vois kokeilla bataattilaatikkoa. Ans kattoo kuin käy.

Ruuasta on hyvä siirtyä siihen, että Arskalla on ripuli, jippii. Tiistai-keskiviikkoyönä Arska ensin oksensi, osan tietty sänkyyn, osan lattialle, ja sit alko kakkarumba. Noin parin tunnin välein kävin päästämässä Arskan ulos. Onneks asutaan omakotitalossa, eikä vaikka jossain kerrostalon 8-kerroksessa. Tosin siinä tapauksessa oisin varmaan telkenyt Arskan johonkin tilaan, joko pesuhuoneeseen tai sit sanomalehdin vuorattuun tilaan. Nyt kipitin kiltisti ovelle aina kun Arska pyysi, avasin oven, Arska pinko pihalle, avasin oven, Arska tuli sisälle ja sit mentiin taas jatkamaan unia.

Työpäivän aikana oli sisällekin riittänyt tavaraa ja sellasta tosi löysää, joka oli roiskunut joka suuntaan, joten pesin melkeen koko olohuoneen ja sen lisäks toisen sohvista. Onneks tuli aikoinaan vaatimalla vaadittua, että meidän sohvat on jatkossa nahkaa. Ja meno ei kun jatkuu... saa nähdä kuin kauan.

Gretasta on tullut varsinainen Houdini. Se "tiirikoi" auki pentulansa portin. Ohhoijaa. Eihän se moisessa tilassa (joka on kutakuinkin kokonainen huone) joudu olemaan kun sillon kun ei olla ite paikalla, mut sekin on Gretan mielestä liikaa. En kuitenkaan uskalla sitä vaapaks jättää, ne on noi sähköjohdot sun muut sellaset niin kivoja. Eikä Greta osaa myöskään olla kiusaamatta ländereitä, jotka sit heiluttelee salkkujaan tai käsilaukkujaan. Totoronkin pinna palaa, ja sillä sentään on PITKÄ pinna, jos se joutuu koko ajan olemaan Gretan kanssa ja ihmekö tuo, Greta on jo Totoroa korkeempi, leveempi ja painavampi ja Gretalla on älyterävät pentuhampaat.

Tällasta menoa meillä tällä erää.