Miten maailma makaa

Jospa tässä lois pienen katsauksen menneisiin päiviin, varsin moni kun on jo aatellut, oon tullut huomaamaan, että oon ihan tuupertunut punkan pohjalle makaamaan lääketokkurassa. No voisin hyvinkin olla, mutten oo...

Vyöhyketerapian ihmemaa

Keskiviikkona olin ekaa kertaa duunissa sairiksen jäkeen ja selvisin päivästä miten kuten taapertelemalla, säätämällä pöytää ylös ja alas jne. Autolla ajaminen oli lopulta se kaikkein hankalin ja vaikein asia ja autosta pois nouseminen yhtä tuskaa.

Iltapäivällä menin suoraan duunista vyöhyketerapiaan. Oon vyöhyketerapiaan menoa miettinyt jo pitkään, en vaan oo saanut aikaa tilattua (terkkuja vaan Annelle), noin viikko sit hetki tuntu just oikeelle ja varasin ajan. En oikeestaan ollut aatellut hoidattaa selkääni, kun akutäti sitä jo hoitaa, vaan selkä puhu puolestaan, joten se oli otettava huomioon, varsinkin kun akutäti alotti jo joululoman. Hoidon päätteeks vielä magneetit alaselkään, ohjeiden mukaset luontaistuotteet hakien ja kotio.

Loppuviikon ajan olo on oikeestaan parantunut päivä päivältä ja hetki hetkeltä. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä. Ensin huomas selän notkistuvan, vaikka oikee jalka puolestaan kipeyty ihan tolkuttomasti. Vähitellen vasen jalka ja koko selkä alko tuntua melkeen terveeltä, oikee jalka vaan kiukutteli, silleen vähän issiaskipumaisesti.

Eilen uskalsin jo jättää särkylääkkeet pois ja selvisin siitä huolimatta Messarissa. Nyt olo on melkeen (melkeen on metri rannasta ja silleen, ettei tässä nyt ehkäs auttais kehua... vaan jos vertaa pahinpaan) kun selkävaivaa ei ois koskaan ollutkaan. Tosin en oo autoa ajanut, KePo on ollu kuskina, enkä oo joutunut istumaan yhtään enempää kun oon halunnut. Messarissakin lähinnä seisoin ja kävelin sen mukaan kun hyvältä tuntu.

Messarin menoa

Olin tosiaan sekä lauantaina että sunnuntaina Messarissa turistina. Tarkotus oli alun perin ilmottaa Totoro mukaan kisaan, mut penturumban keskellä unohdin halvemman ilmoajan ja 70 egee (yli 400 mummonmarkkaa, järkyttävää) on kyllä mun mielestä ihan liikaa yhden koiran ilmottamisesta. Jossain se menee meikäläisenkin kipuraja. Kahden päivän "turistilippu" kahdelle hengelle parkkeineen ei tota summaa maksanut.

Eilen aika meni lähinnä länderikehällä, ei juur kierrelty tms. koska KePolla oli pikkasen kiire aikataulu. Aika kehän laidalla kiisi sellasta vauhtia, ettei ihan lupaamassani aikataulussa kotio ehditty, sorry KePolle ja kiitos mukavalle juttuseuralle, ihan jokaiselle teistä.

Tänään oltiin sit leokehän äärellä. KePo oli siellä uskoen, mut meikäläinen kipitti ostamassa yhtä ja toista. Lupasin aina lähtiessäni, että käyn vaan kävelemässä, ettei selkä jäykisty ja taas tulin pari kassia kainalossa takasin kehän ääreen. Aktivointilelu tuli ostettua, herkkuja tuli ostettua ja sit sellanen back on track -makuualusta Arskalle (tosin tytöt on sen vallanneet eli Viivi ja Pipuliina, eikä ne irtoo siitä millään). Sen lisäks olin tilannut LeoShopista tavaraa, joitten toimitus Messariin.

Ohjelmaa mulla ei ollut (8 egee ois mokomasta pitänyt maksaa, kuka ois markka-aikaan maksanut 48 markkaa ohjelmasta, kysyn vaan), joten missasin monta "tuttua", mm. Tiukun sisaruksia, joita ois voinut käydä rapsuttelemassa. Oisinhan sitä toki voinut kurkkia muitten ohjelmia, vaan laiskuuttani en jaksanut kaivaa lukulaseja kassin pohjalta... Juu, ei voi syyttää kun omaa tyhmyyttään.

Käytiin KePon kanssa kuuntelemassa Tuire Kaimiotakin, aiheena koirien pelot, tai siis oikeastaan mun mielestäni käsittelytapa oli enemmänkin se, miten huomioida mahdolliset pelot koulutuksessa ja toisaalta miten välttää niitä kokonaan. Todettiin kyl sit KePon kaa, että näissä vuosissa on jo sen verran oppinut, että ihan hevin ei mitään uutta enää vastaan tule. Toki kertaus on tärkeetä, ei siinä mitään, ja aina voi jonkun uudenkin jyvän löytää lisättäväksi jauhoihin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Kotimatkalla poikettiin kauppaan ja kassalla totesin, että pankkikorttia ei näy, eikä äkkipläräämisellä löydy. KePo pääs siis maksamaan ja ite siirryin KePon paikalle pakkaamaan kassia. Kotona perusteellinen kamojen kaivelu ei tuottanut tulosta, kortti on kertakaikkiaan tiessään. Soitin vielä Messarin näyttelytoimistoon ja kysäsin, että onko heille sellasta toimitettu. Ei kuulemma ollut.

No ei auta itku markkinoilla, soitin siis pankin korttipalveluun, jossa ystävällinen MrR sanoi, ettei syytä huoleen, kortti on nyt kuoletettu ja uuden saan noin viikon kuluttua... tai siis ei sitä mulle kyllä jouluks luvannut, joten loppusuorasta kohti pyhiä on selvittävä kortitta. Onneks perheessä kaikilla muilla on kortti ja verkkopankki toimii, joten se on sit vaan otettava aina joku mukaan matkaan, ellei satu olemaan käteistä lompakossa.

Positiivisesti ajatellen tää oli eka kerta kun multa hukkuu minkään maailman kortti. Edes etukortteja en oo kadottanut, vaikka niitä on lompakko pinkeenään. Mulla on oma epäilykseni siitä mihin kortti jäi ja jos se todellakin jäi sinne, minne epäilen, niin se palautuu kyllä pankkiin. En kuitenkaan ottanut sitä riskiä, että asiat onkin toisin. Ja tän jälkeen sitä muistaa taas tosi pitkään tarkastaa joka helkatin kerta, että kortti on varmasti lompakossa ennen kun poistuu kassalta, on se sitten minkä tahansa firman kassa, eikä enää luota, että kassa ojentaa sen kuittien sun muitten kanssa samalla.

Elukkafarmi

Ja mitäs meitin elukoille. Milkistä ja Maijasta näyttää jäävän "kääpiökokosia" teddymarsuja, meinaan teddymarsun, kuten minkä tahansa marsun, mut varsinkin teddymarsun, kuuluis olla suuri ja pullea (ei kuitenkaan lihava). No nuo kaksi ovat pieniä ja vikkeliä.

Muru alkaa olla varsin karvaton, joskin pahin on vasta edessä, toistaseks hännässäkin on vielä karvaa. Ylipaino, jota yllättäen tuli imetysaikana, on saatu osin jo pois. Muru kyllä edelleen luulee kuolevansa nälkään, vaikka annokset on kyllä ihan iso-leonarttu-kokoa...

Tiuku mitattiin näyttelykurssilla ja aika pieni tyttö se on, ellei tuosta enää kasva. Säkäkorkeus noin 65cm ja aika kevytluustonen. Näyttää ehkäs vielä kevyemmältä kun onkaan, kun Muru ei mikään pieni ole ja Gretakin on tosi jytky. Ja herttinen sitä energian määrää, joka Tiukussa on. Ei ihan mun tyyppinen leo, mut KePon tyyppinen taas ihan kybällä. En siis valita, KePohan Tiukun kanssa harrastaa.

Greta kasvaa kohisten, se on jo kutakuinkin Totoron korkunen eli siis rapiat 40 cm säkäkorkeutta. Huomenna on punnituspäivä, sit nähdään kuin pal painoa on tullu. Greta on keksinyt aika inhottavan tavan, se nukkuu pää vesikupissa tai ellei se onnistu, niin ainakin vesilätäkössä, hätätapauksessa pissilätäkkökin käy, pääasia, että on märkää. No neidolla on sit alkava hotspot kaulassa... Ollaan sitä nyt hoidettu kotikonstein; turkki pois kaulasta ja fööniä terpeen mukaan. Vesikuppi vaihdettiin korkeeseen, jalalliseen. Ellei kohta tokene, niin ajellaan kaula kaljuks ja ellei vieläkään tokene, niin sit se on ELL-reissua edessä.

Länderit sit. Totoro riekkuu Gretan kanssa, joskin Gretan iso koko alkaa vähän jo Totoroa ahistaa. Luulen, että ellei Greta muuta leikkimistapaansa, niin näitten kahden leikit on kohta leikitty. Nythän Greta puree ja painii, siinä Totoro on tuota pikaa hätää kärsimässä, nyt jo sillä joskus palaa pinna. Juokseminen taas sopis Totoron mielestä hyvin, siinä ei oo Totoron voittanutta, siis meidän laumassa. Viivi, Arska ja Cello pitävät mieluiten "hajurakoa" Gretaan eli ovat kuin ei moista otusta oliskaan.

Tuulensuojassa siis kaikki hyvin, joten ei kun kohti uutta viikkoa!