maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Linnut on lentäneet pesästä
Linnut on lentäneet pesästä; pennut ovat lähteneet maailmalle. Toisaalta se oli niiiiiiiiin kovin haikeeta, vähän surullistakin, mut toisaalta sen jo pennuista näki, että niitten olikin aika lähteä ja löytää oma paikkansa maailmassa. Ja jäihän meille Greta Gertrud Ketterä, pikku Paxis, heiluttamaan häntäänsä. Joku päivä tuo vielä lähtee lentoon kun helikopteri, siihen malliin häntä pyörii.
Pentujen ensihetket uusissa kodeissaan on menneet vallan mainiosti. Vähän jotkut jodlasivat kotimatkallaan, vähän jotkut itkivät illalla tai yöllä, vähän jotkut ovat etsineet sisaruksiaan, mut siitä se elo lähtee sujumaan. Kiitos kaikille kuulumisista ja kuvista!
Gretakin vähän itki viime yönä, nukku aamuyöhön kolmeen asti ihan loistavasti, sit kaiketi heräs ja huomas, ettei ollutkaan sisaruksia ympärillä, ja alko laulaa aariaa... Hiljeni kyllä kun komensin Murun vähän lähemmä "pentulaa", vapaaksi koko kämppään kun en Gretaa sentään yöksi jättänyt, saattais satuttaa ittensä.
Totoro on ottanut Gretan leikittämisen tehtäväkseen, sillon kun ei halua loikolla rauhassa tai ei vahdi jotain aarrettaan. Vaikka kai se aarteen vahtiminenkin on jonkun sortin koulua Gretalle, muistan ainakin lukeneeni, että isäsusi kouluttaa pentujaan nappaamalla itelleen "aarteen" ja vahtimalla sitä.
Tänään oli sitten paluu arkeen; palasin duuniin kuukauden "mammaloman" jälkeen. Tuntu lievästi sanoen ankeelta, varsinkin kun selkä kilju tuskaansa. Sille ei sovi tuo istuminen, ei sit ollenkaan, eikä autolla ajaminenkaan taas vaihteeks. No huomenna on akutäti, ehkäs se siitä selkä tokenee kun vähän vietän aikaa neulatyynynä. Ainakin todella toivon niin, nimittäin muuten on edessä lekurikäynti...
Alotin myös "muutu takasin ihmiseks" -projektin. Kampaaja olikin jo tilattuna, mut tilasin sen lisäks jalkahoidon, se on kyl vasta puolessa välissä joulukuuta, on meinaan jalat aika karmasevassa kunnossa kun oon koko ajan kävelly paljain jaloin pentulassa ja sit pessy jalkojani vaikkas kuin monta kertaa päivässä ja lopun aikaa ne ollu kyllästetty pennun pissillä, koirakarvoilla ja kuralla. Tietty oon yrittäny raspata ja rasvata koipiani, mut alkaa tuntua toivottomalta, joten antaa ammattilaisen hoitaa homma ojennukseen. Vielä jos kädetkin joku pistäis ojennukseen... tai no, taitaa olla viisainta tarttua ite toimeen ja kaivaa rasvapurkit esiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti