Joulu tulee ja porot...

Donna Maaria Touhuleinikki ja poro


Veli Jellonamieli Tryffelileinikki ja poro


Tikru Tarmokas Laukkaleinikki ja poro


Gootti Kaarina Kiljuleinikki ja poro


Gertrud Ketterä Paksuhäntäleinikki ja poro


Pantsu Petteri Lötköleinikki ja poro


Okei, okei, huono vitsi... mut poron sorkkia nuo nyt kuitenkin narkertavat noissa kuvissa.

Ulkona on käyty varsin paljon, vaikkei säät ookaan olleet mitään parasta A-ryhmää. Tänään onnistuttiin välttämään sade, vaikka oltiin monta kertaa ulkona ja välillä vettä tuli kun aisaa. Pennut on ihan intoo pinkeenä kun pääsevät pihalle, ei tartte pal houkutella kun puolitusina tajuaa, että ulos mennään. Siinä on kasvattaja kaatua kampituksiin. Kun pihalle päästään, niin pennut leviään kun viuhka ympäri pihaa. Hauskaa niillä näyttää olevan ja sehän on pääasia.

Ekat pennut korkkasivat eilen uimakaudenkin tälle vuodelle. Meillähän on pihassa iso lautasantenni lampena. Ympärillä on matala koristeaita. No kuin ollakaan Muru päätti karistaa pennut kannoiltaan loikkimalla aidan yli ja katoamalla horisonttiin.

Ensin näytti, että pentukööri pysähtyy aitaan, mut sit joku kaatu siihen aidan päälle ja muut käytti tilaisuutta hyväkseen ja rynnivät kaatunutta sisarustaan apuna käyttäen aidan yli Murun perään. Vaan Muru oli jo kadonnut näköpiiristä siinä kohti ja meikä oli sen verta hidas, etten ehtinyt vaihtaa paikkaa (sen jälkeen oon juossut pal helpommin...).

Pennut lähtivät siis ryntäämään meikäläistä kohti, lampi siinä välissä. Samalla kun tajusin tilanteen lähdin vauhdilla liikenteeseen sivusuunnassa käsiä taputtaen ja pentuja huudellen, mut kaks pentua ehti jo lammelle. Ensin putos Jellonan etupää veteen, takajalat jäi jollain ihmeellä rannalle ja pää pysy koko ajan pinnalla. Minkäänlaista paniikkia ei ollut havaittavissa. Ennen kuin ehdin hätiin, niin Gootti teki saman. Siinä sit kaks pentua kököttää puolivartaloa lammessa...

Tietty kun meikä ryntää lammelle pelastamaan uimareita, niin loput neljä pentua toki myös. Nuorimmainen lapioi niitä epätoivon vimmalla kauemmas ja vävykokelas auttaa. Meikä nappaa vettä valuvan kaksikon kainaloon ja siirtyy kauemmas lammesta. Jellona ja Gooti ei oo moineskaan, mut päätän raahata ne sisälle, etteivät vilustu. Kuivaan molemmat kunnolla ja pistän pentulaan. Siis huutava vääryys ja se huuto kyllä kuulu. Oikeudenmukaisuuden nimissä hain loputkin pennut sisälle.

Täytyy sanoo, että mistään ei kyllä tuu niin hyvälle tuulelle kun siitä, että seisoo kylmässä ja märässä pihalla ja kattelee kuin pienet nallekarhumaiset leonkerpeleen pennut painaltaa täyttä pentulaukkaa ympäri pihaa, välillä koko kööri ryntää jalkoihin rapsuteltaviksi ja taas ne jatkavat matkaa. Jos vaikka pipo kiristää pihalle mennessä, niin kiristys helpottaa tuota pikaa. Suosittelen.