Lauantai-illan huumaa

Kotona ollessa päivien kulku hämärtyy, vois olla melkeen ihan mikä viikonpäivä vaan. Oonkin viikolla välillä elänyt ihan väärää päivää, vanhimmainen on sit oikonut tyyliin: kuule ei tänään mikään perjantai oo kun keskiviikko. Jep, jep. Vierailijat jonkun verran helppaa viikonpäivien perässä pysymistä; viikonloppusin riittää porukkaa, viikolla on hiljasta... tai no, ei ehkäs hiljasta, sanotaan vaikka, että hiljasempaa.

Sitä oonkin tässä vähän ihmetellyt, että leonkeleen pentuja haluaa jokainen tulla kattomaan, siis vaikkei omista leoa eikä edes aio omistaa leoa. Länderipentuja käy yleensä kattomassa vaan pari tuttua / sukulaista ja sit ostajakanditaatit. Leoja on käyneet kattomassa tutut ja puolitutut, länderikasvattien omistajat, sukulaiset, naapurit ja kylänmiehet, niin ja tietty ostajakanditaatit. No toiset nyt vaan on suositumpia, minkäs teet.

Ipanoiden kanssa on löydetty hyvä päivärytmi ja nyt kun urhoollisesti raahaan (siis oikeesti raahaan, selvitän vaikkas tossa myöhemmin) pennut säässä kun säässä pihalle jonkun viitisen kertaa päivässä, niin kakkasaldo sisällä on ihan upea; pari läjää yön aikana. Porukassa on pari sellastakin pentua, jotka kiljuu kurkku suorana kun haluaa kakalle pihalle, varmaan ne on ne, jotka myös yöllä kiljuu, mut kun en nouse, niin kakkivat tietty sit sisälle. On muuten helpottanut siivoustyötä ihan kybällä ja oon niin ylpee pikkasten puolesta.

Niin siis tosiaan raahaan pennut pihalle, meillä kun on portaat sekä takapihan että etupihan puolella ja vielä sellaset, ettei niihin pentua uskalla päästää pentulaumasta puhumattakaan. Saadakseni pennut ulos myös ollessani yksin kotona olen laittanut takaoven puolelle levyn portaitten eteen. Esivalmisteluna avaan ulko-oven ja suljen vaan välioven, laitan kengät ja puen takin. Sit avaan takkahuoneen verkko-oven ja lauma leoja säntää hirmu vauhtia kohti ovea, joten juoksen, että ehdin niitä ennen porrastasanteelle. Het kun koko kööri on tasanteella läppään välioven kiinni, kukaan ei pääse enää peruuttamaan. Sit kapuan levyn yli ja nostelen pennut yks tai kaks kerrallaan alas.

Ulkoilun jälkeen kannan pennut portaat ylös ja laitan levyn taa porrastasanteelle. Viimesen jälkeen yritän mahtua pentujen sekaan tallaamatta kenenkään varpaille. Sit väliovi auki ja kööri levittäytyy ympäri kämppää. Toisinaan saan ne huudeltua takasin takkahuoneeseen, toisinaan keräilen ipanat sieltä ja täältä ja kannan takasin "kotipesään". Hauskaa se on, mut ei ihan kevyttä (tällä hetkellä pennut kai jotain 6-7kg / kpl). Selkä tosin on tästä toiminnasta vertynyt, niin hämmästyttävää kun se onkin. Mut KePolle kyllä sanoin, et seuraavaa pentuetta ei oo ei tuu ennen kun pentula on sellanen, että mä vaan avaan oven ja pennut voi siitä rynniä pihalle.

Pennut on tosi reippaita, ei niitä mikään tunnu hirvittävän. Vähän erilaisia kun länderipennut, joita toki aina pyrin siedättämään mitä outoimpii asioihin. No nää taas kattoo niitä outoja asioita, että niin mitä, pitikö tässä nyt olla jotain ihmeellistä. Tänään pennut on leikkineet (ulkoilujuttujen lisäks) kongeilla ja tyhjillä pahvilaatikoilla. Tässä männäviikolla nuo touhusivat kuivien ruisleivän palojen kanssa. Se oli niitten mielestä hirmu hauskaa. "Etsi namia" on leikitty ja sekin on pentujen mielestä aika kiva leikki. Mut mikään ei tietty vedä vertoja sille kun saa repiä vieraitten vaatteita...

Luonnetta näissä naperoissa tuntuu olevan, harrastuskoira-ainesta löytyy yhdestä ja toisesta. Toivottavasti uudet kodit osaavat valjastaa energian hyötykäyttöön. Uroksille on näillä näkymin kaikille kodit, yks lähtee ulkomaille asti. Sitä mietin pitkään ja hartaasti, jotenkin se tuntu niin kauheen vaikeelta kun kuitenkin mun eka leopentueeni ja ois halunnut ne kaikki asumaan suunnilleen naapuriin. Koitin sit vaan aatella, ettei mulla ois Celloakaan, jos kaik kasvattajat ois niin mustasukkasia kasvateistaan, etteivät antais niitä vähän kauemmaksikin. Narttujen osalta tilanne ei vielä oo ihan selvä, vaan katotaan miltä näyttää parin päivän päästä. Niin ja KePohan lupas mulle, että saan pitää vaikkas kaikki kuus, jos haluan, joten hätäkös tässä.

Lepposaa lauantai-iltaan itse kullekin!